torstai, 16. helmikuu 2017

Sote-soppa porisi Kämmenniemessä

Eilen järjestettiin Kämmenniemen Kessan baarissa ensimmäinen Teisko-foorumin tilaisuus.

Teisko-foorumi on alueen yhdistysten yhteistyönä käynnistynyt aloite lisätä teiskolaisten omatoimista keskustelua alueen asioista. Ensimmäisen tilaisuuden toteuttajina toimivat Terälahden Seutu ry, Teiskon Kylätalo ry ja Kaanaan kyläyhdistys ry. 

Tilaisuuden aiheena oli vahvasti jo teiskolaisia keskusteluttanut – ja vähän jo barrikadeillekin nostattanut - sote-palveluiden tulevaisuus Teiskossa.

Liikkeelle oli hyvä lähteä vähän muistellen historiaa ja kehitystä. Alustajiksi oli saatu alueella 26 vuotta lääkärinä toiminut Marjut Haapala ja vielä pidempään kotipalvelussa toiminut Virva Naskali.

Suomen vaikuttavin terveyskeskus Kämmenniemessä

Haapala valotti hyvin kehitystä 90-luvun alusta nykypäivään. Tekijämäärä on suurin piirtein pysynyt  samana, toimintaa on vain jaettu hieman erilailla eri yksiköiden kesken. Yhteiset erityispalvelut Linnainmaan terveyskeskuksen kanssa ovat hyvä plussa. Viime aikoina on saatu vippilääkäriresurssiakin ajoittain Teiskoon kahden vakilääkärin tueksi.

Haapala kehui erityisesti sähköisten järjestelmien kehittymistä, vaikka ne vievätkin lääkärillä enemmän työaikaa kirjauksineen. Silti hän ei vaihtaisi vanhaan paperijärjestelmään. Ajanvaraus on parantunut huomattavasti. Ennen vanhaan tultiin aamulla istumaan ja odottamaan vuoroa. Myös sairaanhoitajan ajat ovat varattavissa netissä.

Käyntejä Kämmenniemen asemalle tulee keskimäärin 11-12 potilasta/pvä/lääkäri ja 200-300 potilasta yhteensä/kk/asema. Haapala kertoi tutkimuksista, joissa on vertailtu hoidon vaikuttavuutta koko maan tasolla ja Kämmenniemen tk oli maan kärjessä. Tämän tapaista laatututkimusta hän peräänkuulutti jatkossa lisää.
 

Kotipalvelu on kiireen kurimuksessa

Virva Naskali valotti kotipalvelun arkea. Toisaalta tilanne on parantunut kun eri työt voi nyt tehdä sama henkilö. Ennen oli eri työntekijä antamassa insuliinin ja toinen hoitamassa muuten. Kämmenniemeen tullut Saarentupa paransi alueen tilannetta huomattavasti, kun käyntiin sinne on voinut yhdistää laboratoriokäyntejä ja hoitoa.

Ennen kotipalvelu teki itse ruoan asiakkaan luona. Silloin ehdittiin 4 paikkaa/pvä ja tekemään kaikki työt kerrallaan, vaihtamaan myös kuulumiset. Nyt tehdään 7-14 paikkaa/päivä. Päivässä voi joutua ajamaan vielä lisäksi 150 km eikä usein aikaa jää pitää edes kahvitaukoa välissä. Asiakkaiden kanssa ei paljon ehdi käymään kuulumisia.

Positiivisena Naskali näki sen, että tietotekniikka on helpottanut potilastietojen siirtoa.

Keskustelussa tuli esiin, että Kämmenniemen tk:n kesäsulkua ei ole voitu perustella taloudellisilla syillä. Ihmeteltiinkin, että miksi asukkaille - myös kesäteiskolaisille, joista monet ovat kantakaupungista – ei voida tarjota palveluja myös kesällä.

Tuleva sote-uudistus on vielä avoin kirja

Muutoksien pohdinnasta oli luonteva siirtyä seuraavaksi näkemyksiin tulevasta. Maakunta- ja sote-palveluiden uudistusta valmistellaan Pirkanmaalla etunenässä. Esivalmistelun hallituksessa toimiva Sirpa Pursiainen Maisansalosta kertoi taustoja ja tilanteesta.

Uudistusta tehdään monissa työryhmissä ja Pursiainen korosti, että nyt on oikea hetki viestittää valmistelulle esimerkiksi Teiskon toiveita.  Materiaalit valmistelusta löytyvät Pirkanmaan liiton sivuilta.

Siiloutumisen ehkäiseminen on yksi tärkeimmistä seurattavista asioista. Ja kuka vahtii palveluntuottajia? Pursiainen pohti tekeekö valinnanvapaus sen, että huonot toimijat putoavat markkinoilta? Kermankuorinnan ehkäisyyn ei ole suoraa ratkaisua vielä olemassa.

Tärkeänä uudistuksessa täytyy katsoa että ei ole liikaa esimiehiä. Näin saadaan lisää säästöä. Asiakkaille olisi tärkeä saada käyttöön sähköinen palautejärjestelmä.

Hallituksen tavoite on, että uudistus olisi voimassa 1.1.2019. Pursiainen ei kuitenkaan usko aikataulun pitävän.


Suunta on ollut hyvä – onhan jatkossakin?

Johtopäätöksinä tilaisuudesta voinee sanoa, että sote-palvelut ovat Teiskossa kehittyneet hyvään suuntaan. Toiminnan pilkkoutuminen moniin palveluntuottajiin ja kiire sekä hoitokontaktien lyhyt kesto varsinkin kotihoidossa eivät ole positiivista.

Sote-uudistuksessa tärkeää onkin varmistaa, että palvelut eivät pilkkoudu liian pieniin osiin. Muuten tarvitaan lisää väkeä pitämään huolta hoitoketjujen toimivuudesta ja ihmisten kokonaisvastuusta.

Pormestari ja apulaispormestarit ovat viestittäneet, että Kämmenniemen tk:n tulevaisuus on toistaiseksi turvattu. Pormestari Ikosen mukaan ainakin siihen asti, kun Nurmi-Sorila on rakentunut valmiiksi. Tulevat valtuutetut ja uusi pormestari ovat kuitenkin ne, jotka päätöset tekevät muutaman vuoden sisällä.

Teisko-fooorumi jatkuu

Tilaisuudet jatkuvat kevään mittaan. Seuraavaa aihetta ei ole vielä päätetty, mutta todennäköisesti paikkana toimii Kaanaan kylätalo. Foorumista kiinnostuneet muutkin yhdistykset ovat tervetulleita mukaan!


 

lauantai, 28. tammikuu 2017

Kuka päättää – asuako omakoti- vai kerrostalossa?

Aamulehti kertoo 28.1., että kerrostalokotien suosio on kasvanut. Juttu ei kuitenkaan kerro taustoja sille, miksi näin on käynyt. (Verkkojuttu muuten eroaa paperisesta otsikoinniltaan)

Keskimääräinen asuntokuntien (perheiden) koko on pienentynyt jatkuvasti. Tähän vaikuttaa muun muassa Tampereen opiskelijavaltaisuus, väestön vanhentuminen sekä yleinen yhteiskunnan sinkkuistuminen. Tampereen seudulla pientalot ovat rakentuneet pääosin kehyskuntiin viimeisen parinkymmenen vuoden ajan. Edellä mainituista johtuen kehyskunnissa on selvästi suuremmat asuntokuntien koot.

Uusien pientalojen aloitukset ovat laskeneet 17 000 kpl/v vain noin 6000 aloitukseen. Keskeisenä syynä on ollut talouden kiristyminen, mutta myös sopivien omakotitonttien puuttuminen. Ehkä markkina on myös täyttymässä, kun vanhoja omakotitaloja tulee myyntiin väestön vanhetessa.

Monelle tulee yllätyksenä, että Tampereellakin on paljon pientaloja. Asuntokunnista Tampereella on noin 30 000 pien- ja rivitaloasuntoja, lähes 26 % kaikista asuntokunnista!  Tämän asuinmuodon näkyvyys keskustelussa hyvästä asumisesta Tampereella on hädin tuskin näkynyt. Kaikille onni ei ole kävelymatka taidenäyttelyyn tai näkymä Hämeenkadulle.

okt-katto.jpg

Aamulehden jutussa paistaa läpi halu ohjata ihmisiä asumaan kerrostaloihin pientalojen sijaan. Miksi? Ekologiset perustelut eivät tätä tue. Keskustan tonttimaan tuoton maksimointi ja gryndauksen mahdollistaminen lienee yksi syy.

Asun perheen kanssa omakotitalossa. Olen ennen sitä asunut opiskeluaikana soluasunnossa, kerrostalossa, omakotitalon erillisasunnossa asuinyhteisössä ja kytketyn talon asunnossa. Kaikissa niistä viihdyin ja asuminen on ollut kaikissa erilaista.

Olen vahvasti sitä mieltä, että jokaisen tulisi voida itse päättää itselleen mieluisin asumismuoto. Erilaiset tutkimukset kertovat, että reilu valtaosa suomalaisista haluaa asua omakotitalossa.

Kimmo Kurunmäelle ja muille suunnittelijoille voisin vielä osoittaa kysymyksen: jos moni haluaa asua kerrostalossa, onko haja-asutusalueelle rakentamista tarpeen tehdä niin vaikeaksi?

On selvää, että politiikalla on syynsä siihen, että asuminen keskittyy kerrostaloihin eikä kyse ole luonnonlaista.

Joitain kirjoitukseen liittyviä verkkolähteitä:

http://www.tampere.fi/liitteet/6HShwKNGp/Asuntokunnat_ja_perheet_2013..pdf
http://www.stat.fi/tup/kunnat/kuntatiedot/837.html
http://www.pientaloteollisuus.fi/document.php/1/461/Suhdannekatsaus+3Q2016/6774ad8a66a371c3e60ea710e2ed7c88
http://yle.fi/uutiset/3-8386187
http://www.talouselama.fi/uutiset/tutkimus-lahes-kaikki-jotka-eivat-viela-asu-omakotitalossa-haluaisivat-asua-siella-3454620

sunnuntai, 17. toukokuu 2015

Toisarvoisia kuntalaisia – Tampere unohtaa yli puolet kaupungista

t-asema.jpg

Kuva: Google Maps

Tampereella on suunnitteilla kaksi muutosta, joiden valmistelussa virkamiehet ovat unohtaneet kokonaan maantieteellisesti yli puolet kaupungista olevan asutettuna. Toinen on alueellinen joukkoliikenteen lippu-uudistus ja toinen palvelurakenteen keskitetty malli. Käsittelen näitä kahdessa blogissa. Ensin palvelurakenteen keskittämismallia.
 


Keskittämismalli - virkamiesslangilla tulevaisuuden palvelumalli - on lähtenyt liikkeelle 2014. Mallissa on otettu käyttöön hyvinvointikeskus- ja lähitorimalli. Sen vaaleanpunainen idea on, että kuntalainen saisi samalla käynnillä monta palvelua keskuksesta ja keskukset olisivat pyörämatkan päässä. Teiskolaisten palvelut valmistelleet Kari Hakari ja Sisko Hiltunen ”tarjoaisivat” Linnainmaalle.

Ovatkohan valmistelevat virkahenkilöt katsoneet karttaa?! Pyörämatka toteutuu varmaan kantakaupungissa, mutta Teisko on spesiaali alue. Etäisyys Kämmenniemeen, missä on alueen parhaat palvelut, on yli  25 km Kaanaasta.

t-asemat.jpg

Kuvan lähde Tampereen kaupunki, tekstilaatikot Merja Makkonen

Toinen vahva epäilys on, että kuinka moni lääkärin palveluita tarvitseva aikoo yhdistää sairaana ollessaan samaan käyntiin nuorisokeskukseen menon tai kahvittelun kanssaseniorien kanssa. Näin Hiltunen visioi.

Koko malli on tullut hyvin puskista. Aiemmissa kaupunginhallituksen kokouksissa sitä on käsitelty hyvin yleisellä tasolla, eikä palveluverkon karsimisesta ole ollut lainkaan mainintaa. Vain hienoja periaatteita hyvästä palvelutasosta jne,

Ja nyt yhtäkkiä suunnitelmat terveysaseman lakkauttamisesta ja palvelutason laskemisesta tulee Teiskon asukkaille Aamulehden kautta tietoon!! Teiskolaiset ovat ymmärrettävästi pöyristyneitä asiasta.

Työn valmistelussa suututtaa myös valmistelutapa. Kaupunginhallituksen esityslistassa väitetään, että se on laajasti osallistettu. Se ehkä pitää paikkansa Linnainmaalla ja alaikäisten lasten keskuudessa. Mutta Teiskon osalta osallistaminen on täysin puutteellista unohtaen aikuisväestön ja erityisesti terveyskeskuksen käyttäjät. Myöskään Alue-Alvari ei ilmeisesti ole asiaa käsitellyt, vaikka sen pitäisi juuri olla tällaisissa asioissa keskeinen taho.

Teiskossa – kaupungin slangissa pohjoisella suuralueella (tämäkin muuten tapa häivyttää Teiskon identiteettiä) – asuvien keski-ikä on korkein Tampereen alueista. Mitä vanhempi väestö, sen suurempi terveyspalveluiden käyttötarve.

Palveluiden saavutettavuus ja yhdenvertaisuus ovat lainsäädännön turvaamia. Teiskolaiset ovat oikeutettuja yhdenvertaisesti ja kohtuullisella vaivalla palveluihin. Terveydenhuoltolaki (1326/2010) 10§:sä lukee (tummennukset minun):

”Kunnan ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymän on huolehdittava vastuullaan olevien asukkaiden palvelujen järjestämisestä ja saatavuudesta yhdenvertaisesti koko alueellaan.

Kunnan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän on järjestettävä terveydenhuoltopalvelut alueellaan lähellä asukkaita, paitsi jos palvelujen alueellinen keskittäminen on perusteltua palvelujen laadun turvaamiseksi.”

Kämmenniemen terveysasemalla on lääkärin- ja terveydenhoitajan vastaanotto, hammashuoltoyksikkö, äitiysneuvola ja yhtenä päivänä viikossa laboratoriovastaanotto. Terveysaseman yhteydessä toimii myös apteekki, jonka toiminta todennäköisesti lakkaisi terveysaseman poistuessa.

Terveysaseman toimintaan ollaan Teiskossa pääosin hyvin tyytyväisiä ja toiminta on pienellä henkilökunnalla varmasti tehokasta. Kiinteistökulut ovat varmasti kohtuulliset kiinteistössä, missä turhaa alaa ei ole.

Lisäksi Kämmenniemessä on hyvin arvostettu kirjasto, nuorisokeskus, vanhuspalvelukoti, kauppa ja kahvila-baari.

Suuri kysymys onkin: miksi tätä hyvää palvelukokonaisuutta halutaan hajoittaa?

Vielä kummallisemmaksi asian tekee se, että palvelumallissa: ” tarkasteluissa ovat hyvinvointiin liittyvien palveluiden lisäksi myös alueen tilat, maankäyttö, asuminen ja joukkoliikenne.”

Kämmenniemessä ja Terälahdessa ovat osayleiskaavatyöt käynnistyneet. Rakentamattomia tonttejakin Kämmenniemessä on vielä jäljellä. Kuka oikein johtaa Tampereen suunnittelua, kun prosessit ovat täysin vastakkaisia?

Tampereen pormestari Anna-Kaisa Ikonen on pormestariohjelmassaan luvannut: ”Tamperelaisen tulee saada sellaista palvelua kuin hän eri elämäntilanteissa tarvitsee. Palveluiden järjestämisessä ei saa ilmetä minkään vähemmistön syrjintää. Palvelut toteutetaan kustannustehokkaasti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävästi.”  Nyt punnitaan pitääkö Ikonen lupauksensa.

Palvelumalli sinänsä on kannatettavaa, jos se parantaa palvelun tasoa tai laatua. Mutta Teiskon osalta kehittäminen on tehtävä Kämmenniemeen. Muut ratkaisut ovat täysin kestämättömiä kunnallisen yhdenvertaisuuden näkökulmasta.

Lähteitä:

http://www.tampere.fi/tampereinfo/palvelumalli.html

http://www.tampere.fi/tampereinfo/sanoinjakuvin/tilastot/tiedotteetaihealueittain/vaestojamuuttoliike.html

http://www.tampere.fi/material/attachments/a/6Djmt7sUW/pormestariohjelma.pdf

sunnuntai, 18. joulukuu 2011

Miksi lähiruoka, fosfori ja biokaasu liittyvät yhteen

On joitain asioita, jotka edistävät yhdessä toinen toisiaan.

Biokaasu ja lähiruoka ovat sellainen pari. Tuon tässä esiin miksi lähiruoan edistäjien kannattaa edistää myös biokaasun käyttöä ja toisinpäin. 

Ruoan tuotantoon tarvitaan ravinteita. Kun maaperästä otetaan ravinteita kasvien muodossa, tarvitaan sinne niitä aikaa myöten lisää. Eettisesti kestävä lähiruoka vaatii myös paikallisesti tuotettuja raaka-aineita, kuten lannoitteita. Luomutuotannossa tämä usein toteutuu hyvin, mutta siinäkin karja- ja kasvituotannon maantieteellinen eriytyminen heikentää osalla tiloista ravinteiden kierrätystä.

Karjanlannan tilalle ja lisäksi voidaan sen sijaan käyttää biokaasutuksesta jäävää kiinteää ja nestemäistä massaa. Nestemäisessä on erityisesti typpeä ja kiinteässä fosforia.

Typpeä pystytään valmistamaan ilmasta niin kauan kuin on energiaa sen valmistamiseen. Tai voidaan antaa palkokasvien sitoa sitä.

Fosforia sen sijaan ei voida valmistaa ilmasta eikä sille ole olemassa korvaavaa ravinnetta viljelyyn. Fosforia on jo louhittu tai kerätty esim guanona jo satoja vuosia. Maaperässä fosforia sisältäviä aineksia on eri arvioiden mukaan globaalisti 50-150 vuodeksi, riippuen käytöstä. 'Peak Phosphorus' eli tuotannon käännekohdan arvellaan olevan viimeistään vuoden 2030 paikkeilla, joidenkin arvio on, että huippukohta olisi jo ohitettu. Viimeistään sen jälkeen fosforilannoitteiden hinta kääntynee siis jyrkkään nousuun

Kotimaassa fosforin Suomessakin on pari vuotta käyty tieteellistä keskustelua fosforin kierrätyksen lisäämisen tarpeesta. Yritykset ovat myös kiinnostuneet ravinteiden erottamisesta, eikä pelkästään vientimarkkinoiden näkökulmasta.

Kaivetulle fosforille vaihtoehtoisia fosforin lähteitä ovat kasvibiomassa, yhdyskuntien jätevesiliete ja pienessä mittakaavassa eläinten luut (luulihajauho) sekä ihmisperäiset ulosteet.

Nyt tullaan yhdistävään tekijään. Yhdyskuntaliete on viljelykäyttöön sellaisenaan riskialtista lannoitetta. Lietteestä voidaan kuitenkin erottaa fosforia viljelykäyttöön ilman, että raskasmetalleja. Erottelutekniikka ei kuitenkaan ole kannattavaa kuin suurissa yksiköissä.

Biokaasulaitokset sen sijaan voivat toimia pienen ja keskisuuren mittakaavan alueellisina käsittelylaitoksina. Biokaasulaitokset voisivat ottaa vastaan paikallisia lietteitä ja niiden lisäksi paikallista kasvimassaa. Lietteistä laitokset voisivat veloittaa porttimaksuja, kasvibiomassasta ne maksaisivat.

Tuotteena olisi nestemäistä typpipitoista lannoitetta ja fosforia sisältää kiinteää lannoitetta. Näitä ei kannata kuljettaa pitkiä matkoja ja jalostaminen pidemmälle ei ole kannattavaa pienissä yksiköissä.

Siksi näiden lannoitetuotteiden käyttäjien tulisi olla lähellä. Lähiruokaa tuottavat tilat olisivat luonnollinen kohde lähilannoitteille.

Biokaasulaitosten toinen tuote, biokaasu, on uusiutuva liikennepolttoaine. Sen biokaasulaitokset voivat jalostaa joko yksikössään tai keskitetyssä laitoksessa raakakaasusta liikennebiokaasuksi. Käyttäjinä voivat olla lähialueen autoilijat. Biokaasun käyttö traktoreissa on myös hyvin pian mahdollista, sillä prototyyppejä on rakennettu jo Suomessa ja Itävallassa.

Kannattaa myös muistaa, että liikennekäytössä biokaasusta tuottaja saa parhaan hinnan. Juuri liikenteen fossiilisia polttoaineita korvaavien biopolttoaineiden tarve on suurin. Biokaasun CO2-tase on parhaimmillaan negatiivinen, kun tuotantoon yhdistetään CO2-talteenotto, mikä on teknisesti yksinkertaista.

Näin lähiruokatuotanto saisi: paikallisia lannoitteita, paikallisia markkinoita ei-satokasveille, paikallisia polttoaineita työkoneisiin. Todellinen win-win-win -tilanne siis.

Loppuun täytyy sanoa, että maatalousmaahan on sitoutunut fosforia vuosikymmenten lannoituksen seurauksena paljon, vaihdellen toki maalajista ja sijainnista riippuen. Fosfori ei ole pääosin liukoisessa muodossa, mutta se on sopivilla viljelykasveilla ja erityisesti kasvinvuorotuksella irrotettavista käyttöön. 

lauantai, 1. lokakuu 2011

Miksi lähiruoka ei etene kunnallisella tasolla?

 Kauppahalli järjesti lähiruokakeskustelun, jota sujuvasti kuuntelin yleisöstä.

Keskustelussa sivuttiin tietty tavallisen ihmisen mahdollisuuksia saada lähiruokaa. Jostain syystä ruokapiirejä ja vastaavia yhteiskauppapaikkoja dissattiin keskusteluissa. Itse uskon ruokapiirien ja Luomulaatikon tapaisten toimijoiden olevan keskeinen avain muutoksessa.

Sen sijaan paneelissa toivottiin niitä lähituotteita arkikauppojen hyllyille. On toki hyvä, että lähiruokaa olisi tarjolla ihan siitä tutusta lähikaupasta tai automarketista. Ja niinhän jossain määrin jo onkin. Mutta väitän lähi- ja myös luomuruoan olevan suomalaisketjuilla edelleen imagotuote, eikä se kanna. Käsittelen tätä tarkemmin seuraavalla kerralla.

Mutta, kuten aiemminkin kirjoitin, todellinen lähiruoan edistämisen pohja tulee tehdä julkisten hankitojen kautta. Kun suuret toimijat sitoutuvat ostamaan lähialueen tuotteita on tuottajilla paljon vankempi pohja suunnata tuotantoaan ja vähitellen kehittää markkinakanavat myös kotitalouksien suuntaan.

Julksista hankinnoista keskustelu tuppasi jäämään samanmielisten hymistelyksi ja toiveeksi. Ihmettelin miksi panelistina ei ollut Tampereen Aterian tai Kuntien hankintayhtiön edustajia. Otin kysymyksessäni kantaa myös sen puolesta, että nähtäisiin tukkuketjujen valta ja etsittäisiin tapoja ohittaa ne luoden tuottajien yhteismarkkinointikanavia.

O-P Parviainen arveli kaupungin luomu- ja reilun kaupan askelten madaltavan tietä myös lähiruoalle ja epäili myös tukkuketjujen valtaa.

Keskustelusta tuli valitettavasti tunne, että lähiruoan edistämiseen kunnallisella tasolla ei ole saatu konkreettisia toimia aikaan. Hankintalain pykälien taakse on helppo mennä. Samoin voidaan aina sanoa, että läheltä ei löydy riittävän kokoisia toimittajia.

Yhtenä selkeänä suurena ongelmana on Tampereen Aterian ja KuHan tarjouskilpailut vaativat paljon papereita toimittajilta. Vain suuret tukut ja toimijat pystyvät osallistumaan kilpailuihin. Myös hinnan osuus pisteytyksessä on liian dominoiva, jolloin brasialainen broileri löytää tiensä tamperelaiskoululaisen lautaselle. Vaikka salmonellariski on melkoinen.

Mitä siis pitäisi tehdä?

Viljelijöiden kannattaa muodostaa tuotteiden myyntikanavaksi yhteenliittymiä, jotta kunnallisella puolella voidaan kilpailla. Lisäksi tuotantoa pitäisi ylipäänsä monipuolistaa pelkästä viljanviljelystä mm. juureksiin, marjoihin ja eläintuotteisiin.

Kunnallisten ja ylikunnallisten päättäjien tulisi ottaa nyt vahva etunoja ja tehdä periaatepäätös, että lähiruoka on kokonaistaloudellisinta ja sitä kannattaa edistää kuntien hankintojen kautta. Silloin yksittäisen aterian hintaakin pitää voida nostaa. Hankintaorganisaatioiden tulee keventää byrokratiaa tarjousmenettelyssä ja vähentää hinnan osuutta pisteytyksessä.

Jos tähän tarvitaan kansallisen lain muutosta, ei kuin viilaamaan arkadian ullat ja pekat. Direktiivit ei sitä, estä sillä onnistuu kyllä muuallakin EU:ssa.

Paljon työtä, mutta tiedän että tätä työtä jo tehdään. Ei muuta kuin puhalletaan liekkiin voimaa, kukin omien voimien mukaan omilla ja yhteisillä päätöksillä.

  • Henkilötiedot

    Politiikan ja elämän kommentointia. Kirjoittaja on agrologi ja toimii uusiutuvan energian alalla.

  • Tagipilvi