Kevät on jälleen kerran muutoksen aikaa.

Ensin sain mahdollisuuden vaihtaa työpaikkaa huhtikuussa. Siirryin käytännön myyntityöstä myymään ajatusta eli edunvalvontatyöhön pellettialan keskusjärjestöön.

Toinen iso muutos on ollut muutto Keuruulta Tampereelle. Muutimme asumaan Suomen ainoan vuonon, Paarlahden, kupeeseen Kämmenniemeen.

Muutossa huomasi jälleen kerran, kuinka paljon itse kullakin on tavaraa. Tuntuu, että elämästä tulee helposti tavaroiden hallintaa.

Valitettavasti (ja onneksi edes) muuton yhteydessä sitä löytää paljon tarpeettomia tavaroita ja ihan roskaa. Yritimme sentään lajitella jätteet eri jakeisiin ja viedä keräyspisteisiin.

Harmillista kyllä, monenlaista materiaalia ei vielä voi kierrättää vaan se menee edelleen kaatopaikalle. Esimerkiksi erilaiset muovipurnukat, joita paljon kertyy ja jotka voisi käsittääkseni polttaa siihen tarkoitettussa voimalaitoksessa.

Toisaalta muutto voi olla muutenkin mahdollisuus muutokselle. Voi esimerkiksi tehdä päätöksen, että pitää tarkemmin huolta siitä, että ei hanki sellaisia tavaroita, joita ei voi kierrättää tai hyötykäyttää myöhemmin.

Törmäsin uutiseen, jossa kerrotaan hi-tech tuotteissa käytettävien harvinaisten raaka-aineiden vähäisyydestä.

Aina joku voi sanoa, että kehitys kehittyy ja aina keksitään jotain uusia aineita tai tehdään sellaisia.

Olen luonteeltani sellainen, että vaarallisissa asioissa haluaisin pelata mieluummin varman päälle.

Onko esimerkiksi järkeä käyttää indiumia vähän entisiä parempien aurinkokennojen tekemiseen suurissa määrin, kun samaan aikaan voidaan ihan yksinkertaisilla materiaaleilla tuottaa tuulimyllyjä tai korvata sähköä esim. teknisesti melko yksinkertaisilla aurinkokeräimillä.

Vähän sama pätee hybridi- ja sähköautoihin.

On muuten huomionarvoista, että kaikissa tapauksissa ko. harvinaiset materiaalit liittyvät, jotenkin sähköön.

Olen jo koulussa oppinut, että sähkö on ns. jaloa energiaa ja sen käyttöä kannattaisi pitää mahdollisimman vähäisenä, jos muita mahdollisuuksia on.

Ja onhan meillä siis vaihtoehtoja näille hi-tech ratkaisuille: lämmityksessä pelletti ja aurinkokeräimet, autoissa biokaasu, tuuli sähköntuotannossa.

Kun nyt saataisiin näistäkin suurin käytettävissä oleva potentiaali käyttöön niin oltaisiin jo hyvällä uralla.

Mutta, kun hyvienkin sovellusten käyttö ei meinaa sitten millään lähteä lentoon Suomessa. Kuten esim suomalainen pystyakselinen Windside.

Olen kuullut Windside pienosakkaana jo vuosia, että valtiolliset rahoittajat eivät anna tukea nousta pikkumyllyjen tekijästä todellisten isojen myllyjen pariin.

Onneksi apua on tietojeni mukaan tulossa rapakon ja siperian takaa. Valitettavaa, että kotimaassa ei ole tarjottu kuin puukkoa selkään.

Viime vuosina paljon kasvanut lämpöpumppuala on ollut tähän asti vain positiivisen julkisuuden käsissä Suomessa. Tekniikka ja Talous -lehden jutun perusteella näyttää, että alkaa erityisesti kuluttaja-asiamiesten pinna täyttyneen.

Pumppujen prakaaminen on kyllä ollut tiedossa jo Ruotsissa, missä vikaisimmat on tilastoitukin. Muistan kuulleeni (en löytänyt netistä) myös, että ruotsalaisen selvityksen mukaan lämpöpumppujen kompressorit ovat hajonneet keskimäärin jo 7 vuoden iässä, jolloin kokonaisinvestointi normaalin 20 vuoden lämmitysjärjestelmän käyttöiän aikana on vieläkin suurempi.

Artikkelissa mainittu pumppumyyjien alimitoitus on kyllä tullut esiin. Eräässäkin kohteessa oli rivitaloyhtiöön pumppumyyjä tarjonnut huipputeholtaan 15 kW maalämpöpumppua, kun huipputehon tarve oli noin 50 kW. Näin he saivat hilattua kustannuksia alaspäin. Pumpun huipputehoa ei ollut ilmoitettu, vaan ainoastaan vuosituotto.

Seurauksena olisi siis, että taloyhtiö joutuisi koko kylmän kauden tuottamaan lisätehontarpeen puhtaalla sähköllä, jolloin vuosihyötysuhde olisi luokkaa 1:2.

Voi olla myös, että öljyala on ollut osaltaan masinoimassa näitä uutisia. Ainakin sillä perusteella, että samaan uutiseen on yritetty melkoisen perusteettomasti ympätä myös pellettilämmitys.

Alan sisältä katsottuna voi todeta, että pellettilämmitystoteutuksissa on erittäin vähän ihan hasardeja. Kun on kyse moniosaisesta lämmitysratkaisusta - siilo, kuljetin, poltin, kattila - sekä niiden toteuttamisesta, voi tekijöille toki tulla virheitäkin.

Erityisesti virheitä on tehty siinä, että siilojen kanssa yritetään mennä matalasta kohtaa aitaa tai kuljetinjärjestelmä on vääränlainen. Toinen puute alalla on se, että unohdetaan opastaa asiakkaita oikeasta kattiloiden puhdistamisesta ja polttimen säädöistä.

Kun mietitään, että millä tavalla öljylämmitystä kannattaa korvata pitää väistämättä ihan tärkeimpänä tavoitteena olla lämmityksen CO2-tase. Lämpöpumpuilla 1/5 - 1/2 tuotetusta energiamäärästä kuluu sähköä. Bulkkisähkön - isolta osin hiilellä ja öljyllä tuotetun - CO2-päästöt ovat tämän saksalaistutkimuksen mukaan 680 g/kWh, kun pelletin taas kuljetuksineen 68 g/kWh.

Pumppujen ympäristöhyöty on siis ainakin annettua kuvaa heikompi, koska niiden käyttö siirtää energian kulutusta öljystä sähköön ja silloin pahimmassa tapauksessa (huonommat ilmapumput ja huono asennus) lisäten kansakunnan kokonais-CO2 -päästöjä.

Öljyä täytyy kuitenkin korvata niin paljon ja kuluttajia on niin monenlaisia, että tehokkaille maalämpöpumpuillekin löytyy varmasti kysyntää. Siinä mielessä pelletti- ja pumppuala on samassa asemassa ja tulevaisuuden voittajia.

Noin vuonna 1975 kalustetalo Asko valmisti pääasiassa vientiin tarkoitetun kolmen istuttavan sohvan. Siihen aikaan ei varmasti valmistusmateriaalien kierrätyksestä puhuttu mitään.

Tämä sammalen vihreä sohva ui liiveihin paljon myöhemmin - noin vuonna 2000 - uskonnollisen yhteisön kirpputorilla Hyvinkäällä. Minulla onkin hienot muistot, kuinka kuljetin sohvan silloin omistamallani riksalla 4 km päähän opiskelija-asuntoon!

Mutta aika alkoi jättää vihdoin tuon suunnilleen ikäiseni sohvan, kun materiaali oli jo niin hapertunut ja jouset venähtneet, että välillä sohvalta ylöspääsy meni huvittavaksi yritykseksi.

Silloin kysymykseksi tuli, että mikä onkaan sohvan viimeinen lepopaikka? Usein tämäntapaisia vanhuksia viedään saattohoitoon treenikämpän tai autotallin nurkkaan,  mistä ne suursiivouksessa nostetaan romulavalle ja viedään kaatopaikalle.

Mutta niin hyviä muistoja sohvasta jo oli, että se tuntui väärältä. Päädyin eutanasiaan.

Piintymättömänä kierrättäjänä vaimo halusi vielä symppikset kankaat selkänojan takaa suojasta uusiokäyttöön tyynyissä tms. Sen jälkeen kaikki ruuvit ja pultit pois. Käsittelemättömiä puuosia tuli kantokopallinen polttopuiksi, metallijousia ja pienosia metallinkeräykseen. Jäljelle jäi muutama isompi osa, mistä solumuovin irrottaminen lastulevystä ja puurakenteista olisi ollut liian iso työ sekä yksi muovikassillinen irrotettua pehmustetta.

Suomessa sohvien elinkaareksi väitetään vain jopa 2 vuotta! On häpeällistä, jos todellakin joka toinen vuosi rahdataan monia eri materiaaleja sisältäviä sohvia kaatopaikalle, kun niiden materiaalista iso osa voisi mennä uusiokäyttöön.

Sohvat eivät ole ainoa tavara, jolle tarvittaisiin hyötykäyttöön erikoistuneita kierrätyskeskuksia. Niitä tuntuu valitettavasti vain hävinneen eikä lisääntyneen viime vuosina. Jospa kansanliike vanhojen sohvien inhimillisen (ja ekologisen) kohtelun puolesta auttaisi...

Olen ihmetellyt nyt pari vuotta biokaasun hidasta menestystä Suomessa. Monet järkevän oloiset ihmiset, vihreissäkin, eivät ole ymmärtäneet miksi biokaasu on niin hyvä juttu.

Biokaasussa on niin monta hienoa ominaisuutta, että se on mielestäni yksi 5 tärkeimmästä lähivuosikymmenien ratkaisusta ympäristöongelmiin.

Ensinnäkin biomassasta tuotettaessa biokaasua eli metaania voidaan samassa laitoksessa tuottaa lämpöä, sähköä ja liikennepolttoainetta. Todellinen monitoimilaitos!

Hienointa on, että jonkinlainen teknologia on olemassa biokaasun tuotantoon ihan maatilaluokasta aina isoon teollismaiseen tuotantoon. Biokaasulaitos on malliesimerkki hajautetun energian ja bioperäisen jätteenkäsittelyn tuotantoon.

Biokaasulaitos parhaimmillaan hygienisoi biomassajätettä, tekee siitä hyvää lannoitetta ja vielä vähentää hajuhaittoja.

Onneksi on positiivisia esimerkkejä, joista oikein hieno on Biovakka Oy. Aikovat pistää yhden ison laitoksen pystyyn/vuosi ja jatkaa siitä naapurimaihin. Hatunnosto Varsinais-Suomalaisille viljelijöille, jotka laittoivat yhtiön pystyyn!! Katsokaapa lukuja täältä

Jos vain on mahdollisuus, käykää ihmeessä tutustumassa Kalmarin tilaan Laukaan Leppävedellä ja Biovakan laitokseen Vehmaalla. Biokaasuun kannatta alkaa tutustumien täältä Biokaasufoorumilta.