Joka puolella keskustellaan lähiruoasta. Lähiruoka on nyt in; sen ovat MTK ja esimerkiksi Heikko Ahopelto saaneet kaikkien huulille. Ja hyvä, että lähiruoasta puhutaan. Puhunpa sitten minäkin nyt.

Yksittäisellä kuluttajalla on paljon mahdollisuuksia omissa valinnoissaan. Voi ostaa luomulähiruokaa Luomulaatikosta tai kauppahallista tai Lempi-lähiruokakaupasta. Tai etsiä joitain hyviä lähiseudun tuotteita Stokkalta, marketeista tai käydä jopa ajelulla läheisellä hunajatilalla.

Lähiruoka on kuitenkin pitkälti eksotiikkaa ja vähemmistönä kymmenien tuhansien artikkeleiden kesken. Lähiruokaa ei nimittäin ole suuren valtakunnallisen tai ylikansallisen leipomon puolalalaisrukiista naapurikunnassa valmistama leipä tai naapurikorttelin Salessa myyty Saarioisten Pälkäneellä valmistama läppäpizza, vielä vähemmän tanskalaisessa jättisikalassa tuotettu joulukinkku.

Nämä tuotteet ovat nimittäin ovat sitä valtavirtaa jota kaupoista ostetaan.

Tampereen seudulla on asukkaita 350 000 kpl ja perheitä nopeasti arvioituna  n.150 00 kpl. Näiden perheiden päivittäisillä päätöksillä hankkia enemmän lähiruokaa voisi teoriassa saada todella suuren volyymin aikaan. Mutta 150 000 päättäjää liikahtaa hyvin hitaasti, kun he varsinkin joutuisivat näkemään vaivaa ja etsiä niitä lähituotteita ja vieläpä maksaa lisähintaa verrattuna tukkujen ostamiin suuriin - usein kansainvälisiin - bulkkituotteisiin.

Sen sijaan julkiset keittiöt kunnissa; sairaalat, koulut, päiväkodit, vanhusten hoitoyksiköt yms. ovat lähes yhtä suuri ruoan ostaja. Tampereen seudulla tehdään tietojeni mukaan Tampereen Aterian ja KuHa Oy:n kautta hankkimista raaka-aineista päivittäin noin 50 00 ateriaa. Näiden yksiköiden hankintapäätökset tehdään muutaman henkilön päätöksillä ja niillä olisi todella merkittävä vaikutus.

Miksi nämä yksiköt tarjoavat edelleen lapsillemme ja vanhuksille brasilialaista broileria ja tanskalaista sikaa, joissa on korkea salmonellariski? Miksi ne ostavat espanjalaista tomaattia, joiden tuotannossa olevilla työntekijöillä on huomiota herättävän paljon todettu epämuodostuneita lapsia?

Mikä estää kuntia hankkimasta raaka-aineet lähialueen tuottajilta ja jalostajilta? Ja miksi se kannattaisi? Mitä muita vaikutuksia kilpailuttamisella on ollut ja todennäköisesti on?

Siitä aion ottaa tulevissa blogikirjoituksissa selvää.

Impulssi tähän kirjoitukseen ja aihepiiriin nousi Kauppahallin järjestämästä lähiruokakeskustelutilaisuudesta, mistä kerron seuraavassa kirjoituksessa.