Saako ihminen valita Suomessa vapaasti missä asua? Viime aikaisen julkisen keskustelun ja käynnissä olevan MAL-sopimuksen näkökulmasta tätä vapaata valintaa näytetään haluavan rajoittaa.

Käyn tässä ja tulevissa kirjoituksissa läpi Tampereen kaupunkiseudun haja-asutusalueen rakentamisesto-paperista alkanut keskustelua. Lisäksi käsittelen esillä olleita tutkimuksia asumisen eri muotojen ympäristö- ja kuntatalousvaikutuksista ja maaseutuasumista yleisesti, muun muassa Sitran Maamerkit ohjelman selvitysten kautta.

Miten rakentamista ja asumista siis ohjaillaan Suomessa? Kiteytettynä voi sanoa, että se tapahtuu: kaavoituksella, palveluiden sekä infran tarjoamisella ja rakennusluvilla. Nämä päätökset ovat lähes täysin kuntien, ja maakuntaliiton, omassa päätösvallassa.

Taustalla kuntien päätöksissä toki vaikuttaa joukko eduskunnan ja ministeriöiden lainsäädäntöä sekä ohjausta, kuten Maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL).

Yleiskaavoitetulla tai asemakaavoitetulla alueella ohjaaminen on viety pisimmälle. Näitä kaavoja tehdään alueille, joissa asuu tai halutaan asuvan paljon ihmisiä. Haja-asutusalueellakin MRL:iin on tullut mahdollisuus tehdä maaseudulla kyläkohtaisia yleiskaavoja, joiden perusteella voidaan antaa rakennusluvat.

Jos siis haluaisi rakentaa talonsa vaikka entisen mummolansa tienoille alkavat rakentamisesta päättävät virkamiehet ja –naiset tutkimaan asiaa. Mikäli mummola sattuu olemaan sellaisella alueella, että kunta on halunnut tehdä sille suunnitelman – kaavan - ja mummolan viereen katsotaan sopivan lisää rakennuksia, on homma yksinkertaisempi.

Ellei mummola ole kaavoitetulla alueella tutkitaan, mitä alueella on tapahtunut sitten 1950-luvun eli tehdään emätilatarkastelu. Jos emätila, minkä alueelle mummola kuuluu, ei ole käyttänyt määriteltyä enimmäisrakennusoikeutta, on sinulla mahdollisuus saada rakennuslupa tai sitä edeltävä suunnittelutarveratkaisu. Tampereen seudulla perusmitoituksena on käytetty sitä, että 4-5 ha emätilan maata vastaa yhtä rakennuspaikkaa.

Kantatilatarkastelun perusajatuksena on ollut varmistaa mahdollisimman tasapuolinen määrä rakentamisoikeutta eri tiloille. Toki myös rakennuspaikan soveltuvuus rakentamiseen on tarkastelussa lupaa myönnettäessä.

Nyt päästään vihdoin asiaan. Kaupunkiseudun palkkaama konsultti on siis esittänyt ja seutuhallitus hyväksynyt ehdotuksen, että jatkossa mitoitusperustana olisi 10-15 ha emätilan maata vaaditaan rakennuspaikkaa kohti. Ehtoja siis kiristettäisiin 2-3 kertaisesti!

Tausta-ajatuksena ehdotukselle toimii MAL-sopimus, jonka tavoitteena on ’eheyttää’ kaupunkiseutuja ja estää ’haitallinen’ rakentaminen. Seututoimiston esityksessä sanotaan se suoraan: ”Haja-asutusalueelle suuntautuvaa pientalorakentamista vähennetään…”

Tampereella on Teiskossa pantattu Terälahden, Viitapohjan ja Kaanaan kylien kaavoitusta jo 15 vuotta. Syyksi on esitetty vaihtelevia perusteluita, viimeisimpänä vesihuollon päätökset. Samalla on rakennettu paljon taloja kylien ulkopuolelle, teiden varsiin ja pelloille. Onko tämä hyvää kehitystä?

On täysin ymmärrettävää, että teiskolaiset ovat jokseenkin näreissään, että nyt vielä esitetään suunnittelutarvealueiden osalta vyön kiristämistä erittäin paljon. Väestön ikääntyessä ja rakennuskannan vanhentuessa pitäisi saada uusia asukkaita kyliin, että niissä säilyy elinvoimaisuus sekä vielä jäljellä olevat vähäiset palvelut.

Miksi sitten jotkut näkevät haja-asutusalueen rakentamisen niin ongelmaksi?  

Tampereen seudun uskotaan kasvavan seuraavan 20 vuoden aikana 90 000 asukkaalla. Se mistä tämä väkimäärä tulee ja miksi, ei kerrota. Olisi mukava nähdä perusteluita. Mistä porukka tyhjentää kotinsa? Sitran Maamerkit -ohjelma on sitä mieltä, että muuttoliike voikin olla maaseudulle päin, kuten muualla maailmassa on jo osin tapahtunut. Toki kaupunkiseudulla on maaseutuakin.

Tätä kehitysnäkymää ohjaamaan halutaan varmistaa, että nuo 90 000 asukasta asuisivat siellä, mihin heidän halutaan suunnitelmissa muuttavan. Metropolialueilta on lähtöisin ajatus että yhdyskuntarakennetta ’eheytetään’. Puhutaan myös ’lievealueista’, joille ei saisi rakentaa.Melko tunnepitoisia termejä. Sanavalinnoillahan on tietysti syynsä.

Nyt käyttöön esitetty malli tulee kuulemani mukaan Yhdysvalloista; Oregonin Portlandista. Siellä kaupungin kasvupaine on 400 000 asukasta seuraavan 10 vuoden aikana.  Malli onkin täysin ymmärrettävästi tarpeen maassa, missä julkinen liikenne ei ole vahvasti onnistunut ja esikaupunkien levittäytyminen maatalous- ja luonnonsuojelualueille on luonnonsuojelu ja viljelijäväen tukemana pidetty ongelmana.

Tuntuu, että MAL-sopimuksen tausta-ajatukset: hallittavuus, ympäristöön aiheutat vaikutukset ja kustannusten hillintä ovat vilpittömiä. Minä en kuitenkaan usko lukemani ja kokemani pohjalta, että nämä tavoitteet toteutuisivat esitetyllä ihmisten asuinalueen pakottamisella.

Tulen käymään läpi seuraavissa blogikirjoituksissa tutkimuksia, jotka osoittavat näiden tavoitteiden ja toimenpide-ehdotusten olevan ristiriitaisia.