Bussimatkalla töihin ja kotiin sekä silmät ristissä ennen nukkumaan menoa tuli luettua Colin Beavanin kirjoittaman kirjan suomennos Ekovuosi Manhattanilla. Taas kerran pihistin Minnan lainaaman kirjan, kiitos Minttu!

Täytyy tunnustaa, että nimi melkein sai minut jättämään kirjan avaamatta. Alkuperäinen nimi 'No Impact Man' on mielestäni toimivampi.

Kyseessä on vähän samanlainen kokeilu, kuin John Websterin Katastrofin aineksia - elokuvassa - perhe kokeilee kuinka elää mahdollisimman pienellä hiilijalanjäljellä.

Beavan käsittelee aihetta mielestäni Websteriä vielä hieman syvällisemmin ja laadukkaammin. Kirjaa voi lämpimästi suositella - niin tavalliselle tallaajalle kuin pitkän linjan aktivistillekin.

Arvokkainta Beavanin suhtautumisessa kokeiluun ja sen oppimiseen on oivallus, että kulutuksen vähentäminen on tiettyyn rajaan asti suorassa suhteessa elämän laadun parantumisen kanssa. Hänelle ja vaimolleen Michellelle 'ekovuosi' oli koko elämantavan muutoksen käynnistäjä.

Itselleni kirja huomautti erityisesti kuinka paljon normaali elämämme tuottaa kemikaaleja ja kuinka paljon on mahdollista edelleen vähentää roskan määrää. Sekä Beavanin että Websterin kokeiluissa muovin välttäminen osoittautui kovaksi palaksi. Omassa elossakin muoviroskan määrä ripoo vietävästi. Elintarvikehygienissa ja tavaroiden erillään pidossa on menty äärettömyyksiin.

Rinnalla Beavanin kirjan kanssa sain (kiitos Marko!) luettavaksi Marko Ulvilan ja kumppaneiden kiteytetyn vaikuttavan artikkelin 'Kasvua purkamalla tasapainoiseen ilmastoon'

Itse tein päätöksen, että vähennän edelleen systemaattisemmin hiilijalanjälkeäni eri tavoin.  Aion myös kiinnittää huomiota muovin vähentämiseen. Siihen löysin mielessäni jo moni hyviä tapoja:

  • enemmän leivän leipomista itse
  • tuotteita suoraan tuottajilta, jolloin niitä ei ole pakattu niin paljon
  • tarvittaessa käytettyjen tuotteiden hankinta, ja vaihto
  • palveluiden ja aineettomien hyödykkeiden ostaminen tavaroiden sijaan
  • ajatella useammin, että pärjää ilman tuota ja tätä

Joku voi tietenkin kysyä, miksi minun kannattaa vähentää, kun moni vain jatkaa? Itsellani on siihen selkeä vastaus: koska tuntuu oikealta tehdä niin. Silloin olen tehnyt oman osani ja säästänyt muille (lapsille, puutteen alaisille, luonnolle...) enemmän.