Vihreiden kuntavaalikampanja käynnistyi perjantaina. Valtakunnallinen kampanja kiteytyy lauseeseen: Rohkeutta on.

Nykyisessä nopeassa elämänrytmissä tuntuu, että jotkin asiat jäävät kuin kulisseihin. Niihin ei juuri kukaan osaa kiinnittää huomiotaan. Tai vielä harvemmin pukahtaa asiasta. Tuntuu, että yhä useammin on rohkeutta ihmetellä; rohkeutta kyseenalaistaa.

On muuten yksi asia mihin olen kiinnittänyt huomiota jo jonkin aikaa, mutta sen paremmin en ole sitä ottanut esiin. Tienvarsien opastekylttien maalit näyttävät lähtevän kaikkialla pois hilseilemällä. Ko. kyltit vaikuttavat aika uusilta, eikä vanhemmissa jo haalistuneissa kylteissä ole mitään vikaa.

Mistään en ole löytänyt aiheesta tietoa; en lehdistä tai netistä. Eikä se ole ollut missään kahvipöytäpuheissa esillä. Siis varsin unohdettu aihe, mistä kuitenkin yhteiskunta varmasti maksaa melkein tuplahinnan.

Todennäköisesti kyse on siitä, että tiepiirit (vai kuka kylteistä vastaakaan?) on kilpailuttanut ja halpa, mutta huonolaatuinen tuote on voittanut. Hölmöläisten hommaa on ostaa halvinta. Pienenä kuulin usein sanonnan: köyhän ei kannata ostaa halpaa. Sama pätee mielestäni myös kunnissa. Ostettaessa halvin tarjous ei useimmiten olekaan kokonaisedullisin.

Pitääkin olla rohkeutta sanoa, että joskus edullisin ei ole kunnalle paras ratkaisu. Keuruullakin tuo on koettu esimerkiksi yläasteen saliremontin yhteydessä. Uusiksi meni lattia, kun työ oli väärin toteutettu ja home pakotti repimään sen auki.