Joulu on ohitse. Siihen toki liittyy paljon positiivista. Meilläkin kävi vaimon ja omat vanhemmat sekä siskoja syömässä. Yhdessä olo kaikessa rauhassa ja syöden slow-food-lähi-luomu-ruokaa on tärkeä hyvän mielen lähde. Ja kyllä joulu minulle merkitsee myös rauhan aatteen ja toisten huomioon ottamisen muistamista.

Mutta sitten se toinen puoli. Sähköä kuluu tavallista enemmän ruoan valmistukseen. Roskia tulee kuorma-autokaupalla ja ostetaan paljon aivan turhiakin lahjoja.

Me vanhemmat emme onneksi saaneet lahjoiksi, kuin toisillemme annetut. Sain Henry David Thoreaun kirjan ja alushousuja. Annoin vaimolle lahjaksi erään palvelulahjakortin. Lapset saivat muutaman pelin, legoja ja vaatteita. Meillä oli tänä vuonna erikoistoivomuksena, että lahjat paketoitaisiin peruspaperiin, jonka voi polttaa tai laittaa paperinkeräykseen. Värikkäät lahjapaperit, kun sisältävät paljon painovärejä ja raskasmetalleja.

Näinkin pieni toivomus, kuitenkin osoittautui isovanhemmille vaikeaksi ymmärtää. Vaikka olemme aina olleet heidän mielestä vähän kummallisia erilaisine toivo/vaatimuksimemme.

Ruoka oli suurelta osin luomuraaka-aineista ja niin myös kinkku. Lihan ekologinen heikko tase on toki tiedostettu, mutta tuntuu, että edistän sekä eläinten hyvinvointia että ekologisuutta pitämättä yllä vielä vaatimatonta luomutuotteiden tarjontaa.