Tänään sain suklaabanaanikakkua sekä vanhempien lasten tarhassa tekemiä upeita askarteluja isänpäivälahjaksi. Tulipa vielä partavaahtokin, kun pitää karvoja ajella sillon tällön.

Telkkarin isänpäivälahjat olivat huvittavia stereotypioita: maikkarilta formulaa ja JIM:ltä naiswrestlingiä. Tämä saattaa olla toiveeena valtavirralla isistä. Tai sitten monet miehet ovat muiden muottiin asettamina sopeutuneet tilanteeseen. Toivoisi, että välillä voitaisiin medioissa antaa muitakin miehen ja isänkuvia.

Jokelan tapahtumien jälkeen olen pohtinut kasvatusasioitakin. Toivon hartaasti, että vanhempien kasvatusvastuu lapsista nousisi paremmin esiin tämän johdosta. Pelkään kuitenkin, että tapahtumille keksitään syitä, jotka ovat muissa. Näin voi helpottaa oma epävarmuuttaan.

Lienee yleisesti tiedossa, että ampujan äiti on toiminut vihreissä ja edistää syväekologisia ajatuksia. Olen myös tavannut äidin pariin otteeseen joissain tilaisuuksissa. Hänestä on jäänyt hieman vakava mielikuva.

Epäilen, etteivät ampujan vanhemmat ole koskaan ainakaan tarkoituksella antaneet kuvaa, että toisten ihmisten tappaminen olisi ok. Epäilen myös , että mielen järkkyminen olisi voinut hakea viitekehyksenä, olisivat vanhemmat olleet sitten uusliberalisteja, kommunisteja, pappeja tai mitä tahansa muita.

Olen kuullut eräiltä tutuilta lapsiperheeltä, että heille sanottíin käsittämättömän törkeästi: "Jättäkää nyt tuo maailman parantaminen ettei teidänkin lapsista tule sekopäitä."

Pidän edelleen tärkeänä tehtävänä opettaa lapsilleni miksi ostamme luomutuotteita, miksi autolla ei pidä ajaa turhaan, miksi kaikkea kulutusta pitäisi minimoida, miksi meidän ja heidän sukupolven täytyy todella muuttaa elämäntapaamme, miksi elämää kannattaa rakastaa ja miksi toisia ihmisiä pitää kunnioittaa.