Olimme koko perheen voimin leirillä. Maan ystävien lapset on ryhmä pääasiassa alle kouluikäisten lasten perheitä, joiden vanhemmilla on jotain aktivistitaustaa.

Olemme kokoontuneet vapaamuotoisesti nelisen vuotta muutaman kerran vuodessa ja pitäneet kesäleiriä, jossa lapset ja vanhemmat voivat yhdessä viettää aikaa. Leirillä on alustettuja ja vapaamuotoisia keskusteluja sekä lapsille monenlaista - eettisesti kestävää - ohjelmaa.

Useat vanhemmista ovat kiinnostuneet maakasvatuksesta. Vedimme leirillä luontotunteita vahvistavan metsäretken. Tarkoitus on aloittaa maakasvatusohjelmien suunnittelu.

Olen käynyt useasti keskusteluja ihmisten kanssa, jotka uskovat, että maailmaa ei voi muuttaa omien lasten kautta. Jotkut ovat olleet sitäkin mieltä, että lasten teko on ekologisesti täysin kestämätöntä.

Tiedän, että jokainen lapsi ja jokainen ihminen tällä pallolla kuluttaa luonnonvaroja. Minulla on kuitenkin ollut tunne, että haluan omia lapsia. Adoptio on vaikea ja kallis prosessi, johon emme ole ryhtyneet. Kuitenkin olen halunnut ottaa vastuun siitä, että lapsistani kasvaisi maapallon tilaa ymmärtäviä ja kestävään elämäntavan oppivia aikuisia.

Saarnat tai moralisointi eivät varmastikaan ole toimivia lasten kasvattajia. Oma esimerkki ja sen näyttäminen, että ekologinen elämä ei ole sen ikävämpää kuin normi, ovat uskoakseni parhaita keinoja. Ja vertaistuki, jota pyrimme MY-lapsiryhmässä tarjoamaan lapsille ja aikuisille.

Lopuksi vielä väite niille, jotka eivät usko kasvattamiseen vaan lapsen vapaaseen kasvuun. Lapset eivät kasva tyhjiössä silloin, kun vanhemmat eivät niitä kasvata. Ympäristö antaa arvoja, toimintatapoja sekä kaupallisia impulsseja. On kyse onnenkaupasta, millaiset arvot ja näkemykset lapsi silloin saa.