Onpa vierähtänyt aikaa viime kirjoituksesta. Muuttaminen ja maalouden keättyöt veivät aika lailla kaiken energian. Ja sitten olinkin 9 päivän upealla retkellä Itämeren ympäri tutustumassa ekoyhteisöihin.

Retki antoi hurjasti tietoa ekorakentamisesta ja vertailukohtia sosiaalisista, teknisistä sekä taloudellisista ratkaisuista. Muutaman viikon sisällä käyntikohteista tulee kuvia ja tekstiä Kivisalo-hankkeen sivuille.

Ekokyläverkosto GEN-Europen uutiskirje (pdf) kertoo, kuinka tutkimuksissa on on osoitettu ekokyläasumisen vähentävän CO2-päästöjä Saksassa kahdessa kylässä 42% ja 28%:iin keskimääräisen saksalaisen kulutuksesta. Ekologisen jalanjälkeä taas on mitattu Findhornin yhteisössä Skotlannissa ja saatu tulokseksi alin länsimaissa koskaan mitattu jalanjälki, 2,71 ha.

Käymissämme ekokylissä oli vielä edelleenkin retkiryhmämme arvioiden mukaan kehitettävää. Erityisesti kylien sijainti syrjässä tuottaa 'turhia' liikennepäästöjä. Tähän ongelmaan voitaisiin puuttua sillä, että valtiollisessa ja kunnallisessa päätöksenteossa ekokylien sijoittumista hyvien julkisten liikenneyhteyksien varrelle tuetaan.

Ekokyliä erityisesti teknologisesta näkökulmasta tutkinut ja suunnitellut Eero Paloheimo kirjoittaa kitkerästi Vihreässä Langassa. Käsittääkseni kritiikki liittyy siihen, että hänen visionsa tulevaisuuden ekokylistä on ensimmäisen kerran alkanut konkretisoitua nimenomaan muuaalla kuin Euroopassa.

Tämä kehitys on toki aivan ymmärrettävää, koska Aasiassa väestöntiheys ja ympäristöongelmat ovat vieläkin suuremmat, kuin Euroopassa.

Jaan Paloheimon huolen siitä, että vihreät Suomessa ovat siirtymässä liiaksi sosiaalisten uudistusten toteuttajiksi ja unohtamassa ympäristöradikaalisuuden, kun sitä kipeästi kaivattaisiin. Haluan kuitenkin muistuttaa Paloheimoa, että kaikki toimivat ekokylät, joihin olen tutustunut korostavat yhteisöllisyyttä ja sosiaalista osa-aluetta.

Pelkkä teknologia ei ratkaise mitään, jos tämä kaikki asetetaan ihmisille ylhäältä valmiina. Kestävyyttä luo yhdessä suunnittelu, tekeminen ja kunnossapito; kehitysprosessi. Tarvitaan myös ymmärrystä kiertokulusta; se voi perustua luonnontieteelliseen ekologiaan tai henkisempään 'ymmärrykseen' kaiken elävän yhteisyydestä.