Minun piti olla tällä hetkellä puoluekokouksessa Espoossa, mutta kotiin jääminen tuntui välttämättömältä.

Olemme muuttamassa ensi viikolla ja pakkaaminen täytyi jo aloittaa. Myös traktorin pitäisi pörrätä näinä
sadettomina välipäivinä minun ajamanani, koska harjoittelija on viikonlopun lomalla.

Muuttaminen Keuruun keskustaan aiheuttaa kahtalaisia tunteita. Toisaalta se on helpotus, koska saamme jo pitkään kaipaamaamme tilaa 48 neliön nykyasuntoomme verrattuna ja Eelin hoitopaikka tulee nyt kävelymatkan päähän. Ekokylän jatkuva hälinä ja työn sekä kokoustamsen paljous on ollut tukahduttavaa, kaiken muun päälle kasattuna.

Toinen puoli taas jää kaipaamaan kylän kaunista luontoa ja maaseudun rauhaa ja toisaalta työn ääniä. Ja yhteisössä asumisen valoisia sosiaalisia hetkiä.

Muuttamiseen liittyy paljon tylsää; myös valitettavien uusien tavaroiden hankkimista. Nettiyhteys muuttuu raivostuttavan hitaasta ISDN:stä laajakaistaan. Sitä varten pitäisi hankkia ADSL-modeemi ja olen yrittänyt selvittää löytyykö WLAN-tukiasemallista. Kuitenkin olen varovainen - huolimatta (a)siantuntijoiden vakuutteluista - kaikkien säteilevien laitteiden hankkimisesta ja haluaisin sellaisen, missä WLAN lähettimen saisi kytkettyä päälle vain halutessaan. Selaamani käyttöohjeet eivät kuitenkaan anna tähän oikein vastauksia.

Puoluekokouksesta jäin pitkin hampain pois. Olisi ollut todella hienoa kuulla tunteita hallitustaipaleen alusta ja osallistua itsekin keskusteluun. Olisin pitänyt puheen metsä- ja energiateemalla.

Oras Tynkkynen näyttää pitäneen todella tiukan ja tarpeellisen puheen ilmastokriisistä. Hyvä Oras! Voimaministereiden venkoilu ja pakoilu sekä Suomen kilpailukyvyn toistaminen ovat vastuutonta. Silloin ei ajatella kansallista eikä globaalia etua sukupolvien yli. Tarvitsemme ylisukupolvista ajattelua enemmän kuin koskaan.

Olen Oraksen kanssa vahvasti samaa mieltä monista asioista. Aiemmin hän on sanonut, että henkilökohtaisella tasolla ilmastonmuutoksen torjuminen pitää yhteiskunnan ohjauksella tehdä helpoksi, halvaksi ja mukavaksi. Nyt Oras vaatii aiheellisesti johtajuutta. Nämä eivät välttämättä ole ristiriidassa, mutta tässä asiassa lienen vähän eri linjoilla.

Mielestäni yksilöille hauskuus ja helppous eivät saa olla itsetarkoitus, eikä niiden avulla enää voida saavuttaa riittävän nopeita muutoksia. Kipeitä pakkokeinoja on käytettävä, että turhanpäiväinen ajaminen, hiilen ja turpeen poltto sekä hiilipöhöttynyt matkailu loppuu tykkänään ja nopeasti.

Jos ajattelu menee niin, että ihan hienoa, vähennän ilmastonmuutosta, kun hankin uuden hybridin tai maksan lennoista päästöveroa, on muutos kosmeettinen. Miksi? Koska silloin hän ei pyrikään vaikuttamaan omaan käyttäytymiseen ja muuttamaan ajattelurakenteitaan. Muutos lähtee enemmän ulkokultaisista tai egoistisista syistä. Mielestäni se ei silloin ole kestävää ja ihminen on myös aina uuden upean ilmastoystävällisen tuotteen vietävissä.

Ajattelun muutos ja sitä seuraava elämäntavan muutosta on se, mitä kipeästi tarvitsemme. Voi se tapahtua myös toisin päin: ensin muuttaa käyttäytymistään ja sitten rakentaa ympärille syyt.

Globaalia kestävän elämäntavan etiikkaa ja käytäntöä on muotoiltu yhdeksi kokonaisuudeksi muun muassa Gaia-koulutuksessa, mitä ollaan parhaillaan muokkaamassa suomalaiseksi koulutukseksi eräällä porukalla.

Kiinnostavaa oli myös lukea päivän Keskisuomalaisesta kristillisen ekoteologian noususta. Kristinuskon muodoista osa suhtautuu toisaalta sangen apokalyptisesti, mutta tämä virtaus näyttäisi pyrkivän eroon laissez faire -etiikasta.