Kevät keikkuu, kuin västäräkki. Tosin västäräkkiä ei ole vielä täällä näkynyt. Töyhtöhyyppien kosiomenoja sen sijaan on saanut ihastella.

Kaadoin päivänä eräänä Ekokylän istutuskoivikosta (kaupungin omistuksen aikana, ehkä 30 v sitten istutettu) reilu kymmenen puuta polttopuuksi. Mahla virtasi kaadettujen kannoista.

Melko heikkolaatuisia ovat istutuskoivut: lahoja, hentoja ja pitkiä riukuja. Maapohja lienee ollut soista ja se on aurattu aikanaan. Tarkoituksena oli tehdä pieniä aukkoja yksitoikkoiseen koivikkoon, jotta eri puiden taimet saavat valoa.

Jätin tarkoituksella rungoltaan kieroja ja erikoisia yksilöitä. Ties niistä olisi joskus puusepän käyttöön; vaikka veneen kölipuuksi. Vaikka ei koivua kovin korkealle veneen rakennuksessa taideta arvostaa

Saamme maatalousharjoittelijan Tarvaalasta ensi kesäksi. Se on hienoa, sillä jos työn hakuni onnistuu, olen paljolti kiinni uudessa työssä. Joka tapauksessa palkaton maataloustyöni Ekokylälle ei voi pelkästään se, millä maataloutta täällä hoidetaan. Suunta on hyvä, mutta myyntituloja pitää lisätä.

Aloitin taas väliaikaisesti Kivisalohankkeessa koordinaattorina, kun Esa keskittyy muihin hommiin. Työn alla on ensisijaisesti retki Itämeren alueen yhteisöihin. Tervetuloa vain mukaan, vielä ehtii ilmoittautua. Ja ekorakentamisen seminaariakin työstän toukokuun puoliväliin, sekä kaavoituksen käynnistämistä aletaan pohjustaa. Kiinnostavia ja vaihtelevia hommia tämmöiset hanketyöt.

Keuruullakin ollaan päästy yhteisymmärrykseen Ekokylä 2030 visiosta. Sen pohjalta alkanee vielä kesän aikana osayleiskaavan pohjustaminen. Siinä onkin urakkaa, kaikkine kuulemisineen eikä vähiten infran suunnittelun osalta.