Vihreiden pääsy hallitusneuvotteluihin varmistui. Se on hienoa, sillä joko vihreät pystyvät vaikuttamaan hallitusohjelmaan ja hallituksessa viemään ainakin joitain asioita eteenpäin tai käyttämään hallitusneuvotteluissa saatuja tietoja, esim. muiden ryhmien erimielisyydestä ja keskusteltuja asioita, hyväksi oppositiopolitiikassa.

Huvittavaa oli keskustan neuvottelija Paula Lehtomäen puheet siitä, että vihreiden pitäisi luopua ryhmäkurittomuudesta. Tai ei Paula sitä suoraan tietenkään sanonut. Epäselvyyttää piilotetusta viestistä ei kyllä jäänyt. Ehkä vihreät pystyvät hallituksessa ollessaan opettamaan muille puolueille, että runnoinen ei kannata. Keskustelulla voidaan päästä yhteisymmärrykseen.

Tai sitten ei, mutta vihreät eivät aio esittää neljän vuoden yksimielisyyden näytelmää. Tuleepahan vähän jännitettävää luottamusäänestyksissä.

Keskustan konservatiivisiiven epäluottamus vihreitä kohtaan oli odotettavissa. Sen sijaan - kaikesta Räsäsen kommenteista huolimatta - olisin toivonut hallitukseen mieluummin KD:n kuin RKP:n. RKP:n vahva kaksijakoisuus - kaupunkiliberaalit ja Pohjanmaan konservatiivit - ja ylipitkä hallitusvastuu olisivat olleet mielestäni riittävä syy siirtää heidät läpinäkyvyyden takia syrjään. Mielestäni KD:n ympäristöpainotukset ja eriarvoisuuteen puuttuminen ovat olleet RKP:tä kunnianhimoisempia.

No, enpä ole Vanhasen asemassa. Ehkä sitten joskus. Ties vaikka.