On vaikea uskoa, että todellakin emme ole vielä huhtikuun alussa ja kuulin töyhtöhyypän naukunan iltahämärässä pellolla.

Ekokylän jääkiekkokenttä on sulanut jo pari viikkoa sitten. Speltti vihertää ja kevättä on monella lailla ilmassa.

Maataloustukipapereiden tulo herätti viimein miettimään kylvöpuuhia. Siementilauksia, perunan idättämään laitto, lantakasan kääntöä ja muuta olisi lähiviikkoina tiedossa. Junkkarin Simulta 200:sta kylvökonetta pitäisi parannella ja traktoriakin huoltaa sieltä sun täältä. Onneksi eräs uusi ekokylän asukas on mielellään korjaamassa koneita.

Ekokylän tulevaisuuden suunnittelu on edennyt talven aikana hyvin ja perusteellisesti. Olemme selvittäneet jo kaavoitusmahdollisuutta. Se on varsin kiinnostava prosessi, missä ekologinen suunnittelu ja viranomaismääräykset varmasti joutuvat keskustelemaan. Ei varmasti vähiten jätevesien osalta, kun lähtökohdaksi tullee kompostivessat ja harmaan vesien laskeutusaltaikko.

Uudisrakentamisesta kiinnostuneita vaikuttaisi olevan innokkaasti tulossa, ainakin tutustumaan mahdollisuuksiin.

Myös rakennusprojektit heräävät talviuniltaan. Tänä kesänä on päärakennuksen lisäksi muutamia tärkeitä kohteita: kivitalon paikkarappaus ja maalaus, ladon katon korjaus, tasokuivurin asennus ja katoksen teko sekä jotain muuta pientä. Tulokset riippuvat paljolti vapaaehtoisten määrästä kesän aikana. Kansainvälinen talkooleiri on tulossa ja kaksi talkooviikkoa: touko- ja elokuussa. Satunnaisia sankareita saapuu myös varmasti. Toivottavasti pidemmäksikin aikaa.

Aikainen kevääntulo vie ajatukset taas ilmastonmuutokseen. Luen parhaillaan Tim Flanneryn fantastisen selkeää kirjaa 'Ilmaston muuttajat'. Suosittelen, sillä se on kansantajuinen ja vyöryttää mykistäviä esimerkkejä, kuin Al Goren leffassa.