Se tuli vähän yllättäen kulman takaa. Kysymys, mitä en ole aikaisemmin miettinyt. Pitäisikö yhteiskunnan kustantaa yksityisten koneiden virustorjunta, kun palvelut kerran siirtyvät enemmän ja enemmän verkkoon?

Kysymys esitettiin minulle Keuruun MTK:n järjestämässä paneelissa, kun olin ottanut yhden vaaliteemani - verkkovapauden - esille.

Ihan solmuun en mennyt. Aloin kertoa avointen ohjelmien ja käyttisten eduista, kun niille ei niin helppo ole tehdä universaaleja viruksia. Mutta itse kysymykseen en oikein osannut vastata suoraan.

Tietokonevirukset eivät ole itsestään syntyviä ja yhteiskunta on kriminalisoinut niiden levittämisen. Koneiden hankkiminen ja ylläpito taas ovat yksittäisen ihmisen vastuulla. Vielä kyllä pärjää ilman omaa konettakin. Syrjäseudulla koneen hankinta alkaa kuitenkin olla jo tasa-arvokysymys. Että voisi hoitaa asioita ja pysyä perillä asioista.

Mutta eihän valtio maksa murtohälytintäkään, vaikka jokaisen pitää hankkia jostain oma koti. Siis vaikuttaa siltä, että kallistuisin kieltämään yhteiskunnan vastuun virustorjunnan ylläpidosta.

Muuten tuo paneeli oli ihan bueno. Tosin 8 panelistia on liikaa. Ja risupaketista en päässyt julkisesti moittimaan, nimenomaan keskustaa. Aila Ahoniemi on kehunut pitkin maakunnan pienempiä lehtiä risupaketin jo melkein toteutuneen. Onpa saanut muutamia kärkkäitä kommenttikirjoituksia.

Maaseudun Tulevaisuuden toimittaja otti minut, Anne Kalmarin ja Kari Enkolan erikoishaastatteluun. Annen kanssa olimme paljolti samoilla linjoilla, paitsi luomun erityisestä edistämisestä Anne ei innostu. Kari taas oli selvemmin ajamassa alas maatalouttamme tulevaisuudessa ja keskittymässä metsätalouteen.