Presidentti Halosen vaivihkainen kannanotto ydinvoimaa vastaan toiselta puolella maapalloa on kiinnostava. Erityisesti siksi, että se esitettiin Australiassa, joka on yksi maailman suurimpia uraanin tuottajia ja tuotantoalueilla on myös kyse alkuperäiskansojen oikeuksista.

Ydinvoimaa suitsuttaa avoimen puolueettomasti keskustalaisen Keskisuomalaisen pääkirjoitus. Minun on vaikea ymmärtää Laatikaisen, Pekkarisen ja monen muun ydinvoimaa kannattavan keskustalaisen prioriteetteja.

Ydinvoima ei ole omavaraisuutta lisäävä. Olkiluodon työmaa on saksalais-ranskalaisen konsortion, ranskalaisen vientilainoituksen japanilaisen suunnittelun ja puolalaisten työmiesten projekti. Polttoaineena tullaan käyttämään australialaista tai kanadalaista uraania.

Keskusta haluaa sitoa suomalaisen metsänomistajan metsäyhtiöiden sellurengiksi ja varmistaa sitä ydinvoiman tuomalla näennäisen halvalla sähköllä. Näköalatonta toimintaa! Energiapuun markkinoiden kehittyminen on vasta alkamassa ja sitä pitäisi tukea, eikä lisäydinvoimaa. Ei ole epäselvyyttä, kumpi lähtökohta tuo paremmin työtä maakuntiin.

Sellunkeittoon perustuva metsänjalostus on vakavan uhkan edessä, kun raaka-aine, työvoima ja markkinat ovat muualla houkuttelevampia. Näkymät ovat selvästi laskusuuntaisia. Metsäteollisuuden energiankulutus on noin 25 % koko maan energiankulutuksesta.

Myös kotimaan teollisuudessa on hurjasti mahdollisuuksia energian säästöön. Puhuin asiasta pitkään Rautaruukin suunnitteluinsinöörin kanssa, ja vakuutuin asiasta yhä enemmän. Talojen rakentamisohjeilla ja määräyksillä voidaan säästää huimasti pidemmällä tähtäimellä. Ja monissa muissa kohteissa.

En tule hyväksymään enää yhdenkään ydinvoimalan rakentamista Suomeen ja näiden viidenkin osalta tulee alkaa valmistelemaan alasajoa, heti lauhdehiilivoimaloiden jälkeen.

Sitä ennen maahan perustetaan hajautettujen bioenergialaitosten verkosto ja voimakkaasti lisätään tuulivoimaa, pellettilämmitystä, biokaasun tuotantoa. Ei se ole sen kummempaa. Sivuoireena vaan saattaa ilmetä närästystä talouden ja politiikan taustavaikuttajissa, kun heidän ei olekaan niin helppo enää ohjata yhteiskuntaa omien etujensa ajamiseen.

Samalla lailla on turve Keskisuomalaisen ja paikallisen poliittisen establishmentin suojeluksessa. Maakuntakaavaan ehdotetaan Mauri Pekkarisen johdolla useita lisävarauksia turvesoiden avaamiseksi.

Turve on hitaasti uusiutuvaa, piste. EU:n tai minkään muunkaan tahon termikikkailu ei muuta miksikään sitä, että turpeeseen sitoutunutta hiiltä jää ilmakehään enemmän kuin sitä taas sitoutuu uuteen turpeeseen.
Turvetuotantoa ei tule enää laajentaa uusille alueille.

Turpeen tuotanto on Keski-Suomelle ollut merkittävä työllisyyden lähde. Mutta sen ongelmista ei uskalleta puhua avoimesti. Saarijärven torilla käydessäni oli useammalla kahvittelijalla hampaankolossa paikallisen turvetuotannon haitoista: vesien pilaantumisesta, pölystä, turvelautoista järvissä jne.

Vielä on muuten mahdollisuus jättää kommentteja maakuntakaavaan, jolla ohjataan maakunnan kehitystä. Muutenkin voi vaikuttaa kuin äänestämällä.