Tänään tulee Yle Tv1:ltä dokumentti, joka kertoo Keuruun Ekokylästä, meidän perheestä ja eniten juuri allekirjoittaneesta.

Ohjaaja Ville Grönroos aloitti vuonna 2005 dokumentin teon ajatuksena kuvata uuden ekoyhteisön syntymistä. Silloin oli juuri käynnistynyt yhteisökyläprojekti ja sen seurauksena alkoi rakentua Livonsaaren ja Kivisalon yhteisökylät. Ville aloitti seuraamaan Kivisalon perustamista, mutta hankkeen vauhti oli dokumentin tekoa varten turhan hidas.

Jossain vaiheessa dokumentti kääntyi seuraamaan elämää Keuruun Ekokylässä ja erityisesti meidän perheen kautta unelmaa yhteisökylästä.

Noin kaksi vuotta Ville ja äänimiehinä Matti, toinen Ville tai Juha olivat tuttuja vieraita. Niin tuttuja, että lapset alkoivat kysellä, koska Ville taas tulee käymään ja leikkivät pölyhuiskan ja kameran kanssa "Villeä ja Mattia".

Dokumentti on mielestäni hienosti onnistunut ja se luo monessa asiassa onnistuneen tunnelman elämästä Keuruun Ekokylässä sekä meidän arjestamme tuolloin.

Kaikkea se ei voi kertoa, ja sitä voin vähän tässä tuoda esiin.

Muutimme Keuruulle nimenomaan Ekokylään. Olimme tutustuneet moniin ekoyhteisöihin Suomessa ja odottaneet sopivaa hetkeä. Muutimme sillä ajatuksella, että tutustumme yhteisöasumiseen ja ekologiseen elämään käytännössä. Lähtökohtaisesti emme suunnitelleet jäävämme pysyvästi Keuruun Ekokylään.

Joitain pettymyksiä toki tuli. Ensinnä meillä oli luulo, että saisimme Ekokylästä toimeentuloa maanviljelystä ja korjausrakentamisesta. Tämä ei kuitenkaan täysin toteutunut, vaan työmme oli pääasiassa ns kotityötä Ekokylälle. Tämä työ on vastinetta sille, että luomuruoka ja asuminen ovat edullisia.

Saimme tuloja minun tehdessä työtä Kivisalon yhteisökylähankkeelle ja GMO-vapaa Suomi -kampanjalle. Aika ajoin tein myös lomituskeikkoja kaupungin lomitustoimistolle. Ongelmia oli kuitenkin, kun osa-aikainen etätyö osoittautui työttömyyskassalle mahdottomaksi tehtäväksi hyväksyä. Tämä episodi sai minut entistä vakaammin kannattamaan perustulon käyttöönottoa.

Perhe-elämän ja Ekokylän töiden yhteensovittaminen muuttui erittäin vaativaksi, kun hyvin pian muuttamisen jälkeen toisen lapsemme Mallan sairaus diagnosoitiin. Erityisesti Minnalta kului lähes kaksi vuotta sairaaloissa Mallan kanssa, mutta usein olimme liikkeellä koko perheenä. Ja suomalaisesta sosiaaliturvasta huolimatta tuo aika rasitti myös taloudellisesti.

Kaikki tämä laskettuna yhteen ja lisättynä sillä, että kaipasimme vähän lisätilaa 47 m2 asunnossa asuessamme ja kun vielä muutaman asukkaan kanssa eivät kemiat oikein kohdanneet, niin päädyimme muuttamaan pois Ekokylästä.

Dokumentti loppuu siihen, kun muutimme Keuruun Otavalle. Täältäkin on löytynyt aivan vierestä mukavia metsiä käydä ja keskustaan on kävely- tai pyörämatkan etäisyydellä. Tärkeää on, että aivan 50 metrin päässä on myös Eelille ja Mallalle mukavan pieni ja luontopainotteinen päiväkoti Tähtitarha. Sain hienon mahdollisuuden toimeentuloon mielestäni ekologisesti kestävässä myyntityössä lämmitysalalla.

Ajatus ekoyhteisöasumisesta ei ole mihinkään hävinnyt, hullua tai ei! Olemme aktiivisesti mukana ryhmässä, joka puuhaa yhteisökylää Tampereen seudulle.

Voin lämpimästi suositella asumaan ainakin vähän aikaa Keuruun Ekokylässä tai vastaavissa yhteisöissa, jos vain elämäntilanne antaa siihen mahdollisuuden. Siinä oppii paljon yhdessä tekemisestä, päätöksenteosta ja monista arkisista töistä.