Kesälomalla on ollut aikaa vähän tarkemmin seurata uutisia. Liekö sitten syynä uutisten vähyys, positiivinen lomamieli vai oikeasti pilkahdusta paremmasta, mutta silmiini nousi paljon hyviä uutisia.

Erityisesti Helsingin Sanomat on vihrein silmin katsottuna oikeilla linjoilla. HS kertoo mm. kuinka rapakon takana vihdoin bensan hinta on saanut kuluttajat muuttamaan ökykuluttamista. Voinkin yhä vapaammin hymyillä vahingoniloisesti citymaastureiden ja hummeireiden ajaessa ohitse.

HS on myös ottanut selvästi ruuhkamaksuja puoltavan linjan. Siihen on vaadittu vähän selkärankaa. Tai ainakin jonkinmoista linjamuutosta päätoimituksessa.

Näiden hyvien uutisten lisäksi silmään on pistänyt uutiset siitä, että erityisesti ilmastonmuutos, mutta myös öljyn hinnan nouseminen, kun kulutus on ollut jo pitkään suurempaa kuin öljyn tuotanto, vaikuttavat arkeemme. Lapsille tehdyissä kyselytutkimuksissa huomataan huolen tulevaisuudesta kasvaneen kehittyneissä teollisuusmaissa. Suomessa eletään vielä vähän enemmän lintukodossa, sillä täällä nuoret eivät vielä yleisesti näe ympäristön tilaa vaikeana. Sen sijaan esimerkiksi Australiassa, Portugalissa, Irlannissa huoli on jo suurta. HS kertoo myös tutkimuksesta, että ilmastonmuutos saa ihmiset surullisiksi.

Tuntuu siltä, että elämme isojen muutosten aikaa suhtautumisessa perusraaka-aineisiin ihan muutaman vuoden sisällä.

Pidän näitäkin uutisia hyvinä! Miksikö? En toivo mitään kaaosta tai kärsimystä. Toivon, että niukkuus ja pelko tilanteen huonontumisesta edelleen riittävät saamaan meihin järkeä. Materiaalista kulutusta vain on vähennettävä ja elämäntapaamme muutettava sen mukaisesti.

Kun samaan aikaan seuraa maan hintatasoa ekoyhteisön perustamisajatuksissa, huomaa perustuotantovälineiden arvostuksen varmasti kasvavan. Jos olisin jo rikas, sijoittaisin varani ruoan tuotannon, energian kehittämisen ja vesitekniikan yrityksiin.