Viime ja tulevina viikkoina keskustelun aiheina ovat olleet siat. Ja kanat. Eläinoikeusjärjestöjen videotempaukselle täytyy nostaa hattua; niin tehokkaasti se toi aiheen keskusteluun.

Vielä vahvemmin eläinten hyvinvoinnin tila tulee esiin, kun Eviran viranomaiset yrittävät selittää eläinsuojelutilanteen parantuvan, kun broilereita ei uuden direktiivin perusteella suositella pidettäväksi kuin 38 kpl/m2.

Etelä-suomalaisille tuottajille negatiivinen 141-tukipäätös ei varmastikaan paranna tilannetta. Kuten eräs tuntemani tampereen seudun sikatilallinen sanoi: ei oikein huvita kasvattaa talkoilla.

Heidi Hautalan tiedote osui niin oikeaan. On aika tehdä valinta teollisen tai laatutuotannon välillä. Luomu on sertifioitua ja laatu osoitettavissa. Ja siinä eläimet voivat paljon paremmin. Ja samaan aikaan juuri luomulihatuotteissa on suuri alitarjonta kysyntään nähden.

Lomittaessani olen nähnyt pääosin vain erittäin hyvässä kunnossa olevia eläintiloja. Eläinten pienet karsinat muutamissa vanhoissa tavanomaisissa tuotantotiloissa ovat kyllä saaneet huonolle mielelle. On totta, että ongelmatiloilla ei lomittajia usein edes ole; moni asia on yhtä aikaa niiden emännillä tai isännillä rempallaan.

Minä olen vetänyt omat päätökseni kokemusten ja perusteella. Ostan pääasiassa luomua ja riistaa. Pajuniemen luomunakit ja Pirkka luomumetvursti ovat perheemme vakio-ostoksia. Onneksi K-market Järvituulesta saa molempia. Löysin jopa luomukinkun Keuruulta, tosin ostin samalla puolikkaan sian. Toiselta tuottajalta puolestani tilasin luomunaudanlihaa.

Lihan syönnissä kannattaa mielestäni muistaa myös kohtuus. Ei niitä tarvitse syödä läheskään joka päivä. Ei toki välttämättä lainkaan. Siihen en kuitenkaan olen mennyt. Syistä, joita en jaksa nyt eritellä.