Kuulimme Tampereen kaupungin Timo Antikaiselta, että hän on valmistelemassa Teiskon yritystoiminnasta eräänlaista master plania tämän vuoden aikana. Antikainen arvioi, että se mitä kaivataan, on matkailun ympärille tehtävä suunnitelma. Aasian turistien odotetaan löytävän keskisen Suomen viimeistään siinä vaiheessa, kun Lapissa alkaa täyttyä.

Luontomatkailu on Tampereella valttikortti. Järvet erityisesti; puhtaus ja hiljaisuus, turvallisuus. Hän korosti myös, että palveluita pitäisi pystyä paketoimaan valmiiksi kokonaisuuksiksi.

Timo Antikainen kertoo, että hän ajattelee nostavansa master planissa muutamat asiat kehityskohteiksi, mahdollista on myös katsoa kaavoituksellisia asioita. Ajatus on viedä aihioita ja suunnitelmia käsiteltäväksi päätöselimille, ei valmiita suuria paketteja.

Antikainen kertoi lisäksi, että vuoden alusta on käynnistetty Tampereen Tarina brändityön www.tampereenkasvot.fi , missä on kolme teemaa, joista yksi on elämyksiin liittyvä. Tämä on vielä kahden viikon ajan vielä avoinna.

Keskustelu Antikaisen esityksen jälkeen korosti sitä, että tarvitaan kaupungin positiivista suhtautumista Teiskon kehittämiseen. Joukkoliikenteen toimiminen on myös matkailupalveluiden osalta aivan keskeistä. Maaseutuohjelmassa keskeiseksi kehittämiskohteeksi nostettu Kaanaan moottoriurheilukeskuksen kehittäminen on edennyt viime aikoina. Muiden asioiden osalta, kuten Maisansalon kehittämisessä ei ole ollut samanlaista onnistumista.

Seuraavaksi Timo Hanhilahti kertoi Maisansalon kehittämissuunnitelmista. Idealla on poliittisen ryhmien vahva tuki ja Ruotulan aluetta on kantakaupungin yleiskaavassa nyt päätetty kehittää asumiskäyttöön. Nopeita muutoksia tuskin on silti tapahtumassa.

Maisansalossa voisi olla kaavassa 20 000 kem uutta alaa + tekniset tilat, mikä on ollut taso aikaisemmissa kaavaehdotuksissa. Monet rajanaapurit ovat olleet positiivisia, muun muassa Murikka-opisto on ollut halukas lähtemään mukaan kaavoitukseen.

Tätä seuraavassa keskustelussa tuli esiin, että Maisansalon suunnittelussa pitää huomioida alueen hyvät luontokohteet, jotta luontohyvinvointipalvelut tai vaikkapa revontulien katseluun ei tule haittoja.

Majoitusta tarjoava Kiviojan Helmi sekä majoitusta, elämyksiä ja pitopalveluita tarjoava Laura Mannonen kertoivat lisäksi kokemuksistaan toimimisesta matkailun parissa.

Halu ja mahdollisuus yhteistyöhön nyt käsillä

Tilaisuuden perusteella paikallisilla toimijoilla on vahva halu löytää yhteisiä toimintatapoja. Mahdollisuudet yhteiseen viestintään ja myös palveluiden paketoimiseen on olemassa. Nyt kaivataan lisää yhteistä keskustelua ja kokeilua.

Monissa puheenvuoroissa korostettiin, että toisia ei pidä nähdä kilpailijoina vaan kumppaneina. Uusia yritystarpeitakin nousi esiin Teiskoon kaivattiin ruokailupaikkaa, missä voisi käydä syömässä paikallista ruokaa. Keskustelussa nousi esiin myös suuri tarve yhteistyökumppaneille Kaanaa Centerin tiimoilta. Pitopalvelua kaivattaisiin isojen tapahtumien yhteydessä ja Tampereen laskuvarjokerhon tullessa toimimaan kentälle viimeistään ensi keväänä on tarvetta jatkuvasti eri palveluille.

Yhteistä markkinointia alettiin jo vähän miettiä. Tampere Countryside voisi olla yksi kokoava teema ja www.teisko.fi pitäisi saada yhteiseen käyttöön.

Joka tapauksessa vilkas keskustelu tilaisuuden loputtua lupaa hyvää. Varmasti yhteistä toimintaa syntyy jo pian, sillä käyntikortteja vaihdettiin ja ensimmäisiä yhteistyön paikkoja jo sovittiin.

Kaupungillekin toiveita

Tampereen kaupungin suuntaan lähti ideoita ja toiveita.

Kokonaismarkkinoinissa tärkeää olisi, että Visit Tampere tekee matkailun boostaamista ulkomailla olleessaan muutenkin. Perttu Pesän porukkaan pitää saada henkilö, joka nimenomaan buustaisi matkailuvientiä.

Lisäksi tarvittaisiin yleismarkkinointia tarjolla olevista palveluista vähintään Pirkkalan lentoasemalla, Rautatieasemalla, ja Nysseissä.

Jonkinlaisen pelkona yhteistyölle keskustelussa nousi valmismatkalaki. Antikainen lupaili, että kaupunki voi selvittää kaikkien yrittäjien puolesta vaikutukset oikeasti ja etsiä sopivat toimintamallit.

Paneelin aluksi liiton tj Kaija Savolainen toi esille tutkimustuloksia pientaloasumisesta. Asumiskustannusten osuus tuloista on ollut selvässä nousussa. Tähän on syynä etupäässä yleisten asumiskustannusten (energian hinnat, verot) nousu samalla kuin palkkatulokehitys ei ole noussut. Osa omistajista on iäkkäitä, jolloin talojen ylläpito voi nousta mahdottomaksi. On kuitenkin syytä todeta, että kaikkien asumismuotojen kustannukset ovat nousseet ja vuokra-asuntojen vielä enemmän.

Keskustelussa nousi esille kustannuksia lisäävänä vanhojen vuokratonttien nopeasti nousseet hinnat Petsamossa ja muualla keskustan lähellä. Asukkaita huojentaisi jo se, että kaupunki tulee vastaan maksuaikataulussa. Episodi näyttääkin olevan huono esimerkki kaupungin viestinnän ja taloushallinnon kesken.

Kiinteistöverotus oli odotetusti kuuma peruna. Kukaan panelisteista ei ollut sitä lähivuosina ainakaan korottamassa, vaikka kiinteistöveron merkitys kunnan verokertymässä tulee korostumaan sote-uudistuksen jälkeen. Veronalennuksiakaan ei kukaan ollut tarjoamassa, joskin keskustelua kunnan veroprosentin porrastamisesta syrjäisen sijainnin perusteella käytiin.

Ehdotukseni läpinäkyvyyden lisäämiseksi kiinteistöverokertymän käytöstä herätti kannatusta. Kiinteistövero perustuu osittain siihen, että verolla katetaan kunnan palveluita kiinteistönomistajalle, kuten katujen kunnossapitoa. Verojen kannon ja palveluiden suhde ei kuitenkaan ole selvästi näkyvä, vaikka nykyisellä tietomäärällä ja paikkatiedolla tätäkin lienee kohtuullisen helppoa tuottaa. Kunnan tulisi avata asuntoalueittain palveluiden suhdetta kerättyyn kiinteistöveroon.

Toinen isompi keskustelu tuli hulevesimaksusta, joka on uutena tyrkyllä Tampereellakin osaksi vesimaksua. Yleisö piti ihan oikeutetusti epäreiluna sitä, jos maksusta ei voi saada vapautusta imeyttämällä hulevesi omalla tontillaan kivitaskuihin tai viherkaistoille. Vielä maksua ei ole lopullisesti käsitelty, joten uusi valtuusto pystyy viilaamaan hyvän lopputuloksen.

Tiukankin keskustelun jälkeen on hyvä muistuttaa, että Tampereella on onnistuttu pitämään niin vesi-, kaukolämpö- kuin jätemaksutkin maan keskitasolla. Siksipä on syytä tarjota asukaslähtöisiä ratkaisuvaihtoehtoja muun muassa hulevesimaksun sijaan, jotta kustannukset pysyvät kurissa.

Monelle tulee ehkä yllätyksenä, että Tampereellakin on paljon pientaloja. Asuntokunnista Tampereella on noin 30 000 pien- ja rivitaloasuntoja, lähes 26 % kaikista asuntokunnista. Tämän asuinmuodon näkyvyys keskustelussa hyvästä asumisesta Tampereella on silti hädin tuskin näkynyt. Lähinnä on saatu lukea, kuinka aina ahkerat lappuliisat ovat sakottaneet tienvieriparkista.

Omakotiyhdistykset ovat aktiivisia ottamaan kantaa ja kehittämään toimintaa alueellaan. On myös hyviä esimerkkejä siitä, että taloyhtiö- tai asukasyhdistys ovat kaupungin tukemana kunnostaneet asuinaluettaan viihtyisäksi. Tätä kannattaisi lisätä.

Vanhojen omakotialueiden viihtyisyydestä kannattaa myös kaupungin pitää kiinni. Ne ovat osa kaupungin historiaa, samalla lailla arvokas kuin pääosin purettu vanha Tammela. Pientaloalueet myös houkuttelevat kaupunkiin erilaisia asukkaita kuin kerrostalot. Pientaloista voi muokata myös opiskelijoille tai senioreille yhteisöasumiseen sopivia.

Tampereen tulee lisäksi pitää huolta, että sen alueelta löytyy monenlaisia tontteja halukkaille rakentajille. Aina tonttien ei tarvitse löytyä asemakaavoitetulta alueelta, joskin niitäkin kaivataan.

Teisko-Aitolahden alueella pitää voida rakentaa monipuolisesti. Suunnittelutarveratkaisu on syytä nähdä rakennusluvan esiasteena, ei tapana asettaa haittaa rakentamiselle. Erityisesti pitää ratkaista vesihuolto Terälahdessa; toteuttamisessa kannattaa ottaa yksi askel taaksepäin ja katsoa uudestaan kyläkohtaisen puhdistamon toteutus.

Pientaloasumiselle tulisi antaa ylipäänsä kunnianpalautus Tampereella. Ne ovat tärkeä osan asuntokantaa, mihin investoidaan paikallisesti ylläpitoon ja jonka markkina toimii. Kaupungin kannattaisi nähdä pientaloasujien omatoimisuus etuna.

Siksi kaupungin kiinteistöjen sisäilmakysymykset eivät ole triviaa. Ja tärkeää on, että käyttäjien tuntemuksia ei vähätellä. LVI-insinööri voi osoittaa taulukolla tai laskelmalla kaiken olevan kunnossa, mutta tosi asiantuntija on opettaja tai oppilas, joka tietää miltä tuntuu 6 tunnin jälkeen.

Julkisten tilojen käyttäjiltä tulee kuitenkin paljon palautetta, että asiat eivät ole kunnossa. Onko silloin kuunneltu hienoa järjestelmää vai käyttäjiä? Koulurakennuksissa 20 oppilaan käyttöön suunnitellussa luokassa saattaa olla ahdettuna 30 oppilasta. Ilmanvaihto ei ilman rakenteellisia muutoksia todennäköisesti saada toimimaan tälle 1,5 suuremmalle määrälle.

Ilmanlaatu voi olla huonoa muustakin syystä kuin homepölystä. Homeiden toksiinit voivat olla salakavalampi vaikuttaja ja materiaalien emissioiden selvittäminen hankalaa. Rakentamisen järjestelmää kaupungissa on silloin syytä tarkastella.

Tilakeskus on Tampereella aktiivisesti ollut mukana kehittämässä energiatehokkuutta. Satojen tuhansien kuutioiden lämmittämisessä tehokkuudella onkin merkitystä. Silti aihetta ei ole mennä ylitehokkuuteen. Vaikkapa ilmanvaihdon sammuttaminen yöaikaan – syntyykin ongelmia haitta-aineiden kertyessä ilmaan, eikä tehostettukaan poisto aina riitä.

Pormestaritasolta on kuultu, että rakentaminen on liian huonolaatuista. Asenne alalla ei yleisesti laadun suhteen ole kunnossa, mutta ei tilaaja - varsinkaan näin iso toimija kuin kaupunki – voi ummistaa silmiään tilaajan vastuulta: pitää osata vaatia ja myös varmistaa hankintasopimuksilla, että tulee laatua eikä sekundaa.

Tampereellakin kannattaisi suosia elinkaarimallilla tehtäviä hankintoja, jolloin rakentajalla on suora intressi tehdä kuin entinen rakentaja itselleen. Elinkaarimalleihin kannattaisi sisällyttää käyttäjien hyvinvoinnin laajasti yhtenä kriteerinä onnistuneesta toteutuksesta. Silloin on merkitystä materiaalien päästöttömyydellä, esteettisillä ja viihtyisillä ratkaisuilla.

Suunta voi olla vain kohti parempaa kokemusta myös kouluissa, päiväkodeissa ja kunnan työpisteissä.

Teisko-foorumi on alueen yhdistysten yhteistyönä käynnistynyt aloite lisätä teiskolaisten omatoimista keskustelua alueen asioista. Ensimmäisen tilaisuuden toteuttajina toimivat Terälahden Seutu ry, Teiskon Kylätalo ry ja Kaanaan kyläyhdistys ry. 

Tilaisuuden aiheena oli vahvasti jo teiskolaisia keskusteluttanut – ja vähän jo barrikadeillekin nostattanut - sote-palveluiden tulevaisuus Teiskossa.

Liikkeelle oli hyvä lähteä vähän muistellen historiaa ja kehitystä. Alustajiksi oli saatu alueella 26 vuotta lääkärinä toiminut Marjut Haapala ja vielä pidempään kotipalvelussa toiminut Virva Naskali.

Suomen vaikuttavin terveyskeskus Kämmenniemessä

Haapala valotti hyvin kehitystä 90-luvun alusta nykypäivään. Tekijämäärä on suurin piirtein pysynyt  samana, toimintaa on vain jaettu hieman erilailla eri yksiköiden kesken. Yhteiset erityispalvelut Linnainmaan terveyskeskuksen kanssa ovat hyvä plussa. Viime aikoina on saatu vippilääkäriresurssiakin ajoittain Teiskoon kahden vakilääkärin tueksi.

Haapala kehui erityisesti sähköisten järjestelmien kehittymistä, vaikka ne vievätkin lääkärillä enemmän työaikaa kirjauksineen. Silti hän ei vaihtaisi vanhaan paperijärjestelmään. Ajanvaraus on parantunut huomattavasti. Ennen vanhaan tultiin aamulla istumaan ja odottamaan vuoroa. Myös sairaanhoitajan ajat ovat varattavissa netissä.

Käyntejä Kämmenniemen asemalle tulee keskimäärin 11-12 potilasta/pvä/lääkäri ja 200-300 potilasta yhteensä/kk/asema. Haapala kertoi tutkimuksista, joissa on vertailtu hoidon vaikuttavuutta koko maan tasolla ja Kämmenniemen tk oli maan kärjessä. Tämän tapaista laatututkimusta hän peräänkuulutti jatkossa lisää.
 

Kotipalvelu on kiireen kurimuksessa

Virva Naskali valotti kotipalvelun arkea. Toisaalta tilanne on parantunut kun eri työt voi nyt tehdä sama henkilö. Ennen oli eri työntekijä antamassa insuliinin ja toinen hoitamassa muuten. Kämmenniemeen tullut Saarentupa paransi alueen tilannetta huomattavasti, kun käyntiin sinne on voinut yhdistää laboratoriokäyntejä ja hoitoa.

Ennen kotipalvelu teki itse ruoan asiakkaan luona. Silloin ehdittiin 4 paikkaa/pvä ja tekemään kaikki työt kerrallaan, vaihtamaan myös kuulumiset. Nyt tehdään 7-14 paikkaa/päivä. Päivässä voi joutua ajamaan vielä lisäksi 150 km eikä usein aikaa jää pitää edes kahvitaukoa välissä. Asiakkaiden kanssa ei paljon ehdi käymään kuulumisia.

Positiivisena Naskali näki sen, että tietotekniikka on helpottanut potilastietojen siirtoa.

Keskustelussa tuli esiin, että Kämmenniemen tk:n kesäsulkua ei ole voitu perustella taloudellisilla syillä. Ihmeteltiinkin, että miksi asukkaille - myös kesäteiskolaisille, joista monet ovat kantakaupungista – ei voida tarjota palveluja myös kesällä.

Tuleva sote-uudistus on vielä avoin kirja

Muutoksien pohdinnasta oli luonteva siirtyä seuraavaksi näkemyksiin tulevasta. Maakunta- ja sote-palveluiden uudistusta valmistellaan Pirkanmaalla etunenässä. Esivalmistelun hallituksessa toimiva Sirpa Pursiainen Maisansalosta kertoi taustoja ja tilanteesta.

Uudistusta tehdään monissa työryhmissä ja Pursiainen korosti, että nyt on oikea hetki viestittää valmistelulle esimerkiksi Teiskon toiveita.  Materiaalit valmistelusta löytyvät Pirkanmaan liiton sivuilta.

Siiloutumisen ehkäiseminen on yksi tärkeimmistä seurattavista asioista. Ja kuka vahtii palveluntuottajia? Pursiainen pohti tekeekö valinnanvapaus sen, että huonot toimijat putoavat markkinoilta? Kermankuorinnan ehkäisyyn ei ole suoraa ratkaisua vielä olemassa.

Tärkeänä uudistuksessa täytyy katsoa että ei ole liikaa esimiehiä. Näin saadaan lisää säästöä. Asiakkaille olisi tärkeä saada käyttöön sähköinen palautejärjestelmä.

Hallituksen tavoite on, että uudistus olisi voimassa 1.1.2019. Pursiainen ei kuitenkaan usko aikataulun pitävän.

Suunta on ollut hyvä – onhan jatkossakin?

Johtopäätöksinä tilaisuudesta voinee sanoa, että sote-palvelut ovat Teiskossa kehittyneet hyvään suuntaan. Toiminnan pilkkoutuminen moniin palveluntuottajiin ja kiire sekä hoitokontaktien lyhyt kesto varsinkin kotihoidossa eivät ole positiivista.

Sote-uudistuksessa tärkeää onkin varmistaa, että palvelut eivät pilkkoudu liian pieniin osiin. Muuten tarvitaan lisää väkeä pitämään huolta hoitoketjujen toimivuudesta ja ihmisten kokonaisvastuusta.

Pormestari ja apulaispormestarit ovat viestittäneet, että Kämmenniemen tk:n tulevaisuus on toistaiseksi turvattu. Pormestari Ikosen mukaan ainakin siihen asti, kun Nurmi-Sorila on rakentunut valmiiksi. Tulevat valtuutetut ja uusi pormestari ovat kuitenkin ne, jotka päätöset tekevät muutaman vuoden sisällä.

Teisko-fooorumi jatkuu

Tilaisuudet jatkuvat kevään mittaan. Seuraavaa aihetta ei ole vielä päätetty, mutta todennäköisesti paikkana toimii Kaanaan kylätalo. Foorumista kiinnostuneet muutkin yhdistykset ovat tervetulleita mukaan!

Keskimääräinen asuntokuntien (perheiden) koko on pienentynyt jatkuvasti. Tähän vaikuttaa muun muassa Tampereen opiskelijavaltaisuus, väestön vanhentuminen sekä yleinen yhteiskunnan sinkkuistuminen. Tampereen seudulla pientalot ovat rakentuneet pääosin kehyskuntiin viimeisen parinkymmenen vuoden ajan. Edellä mainituista johtuen kehyskunnissa on selvästi suuremmat asuntokuntien koot.

Uusien pientalojen aloitukset ovat laskeneet 17 000 kpl/v vain noin 6000 aloitukseen. Keskeisenä syynä on ollut talouden kiristyminen, mutta myös sopivien omakotitonttien puuttuminen. Ehkä markkina on myös täyttymässä, kun vanhoja omakotitaloja tulee myyntiin väestön vanhetessa.

Monelle tulee yllätyksenä, että Tampereellakin on paljon pientaloja. Asuntokunnista Tampereella on noin 30 000 pien- ja rivitaloasuntoja, lähes 26 % kaikista asuntokunnista!  Tämän asuinmuodon näkyvyys keskustelussa hyvästä asumisesta Tampereella on hädin tuskin näkynyt. Kaikille onni ei ole kävelymatka taidenäyttelyyn tai näkymä Hämeenkadulle.

Aamulehden jutussa paistaa läpi halu ohjata ihmisiä asumaan kerrostaloihin pientalojen sijaan. Miksi? Ekologiset perustelut eivät tätä tue. Keskustan tonttimaan tuoton maksimointi ja gryndauksen mahdollistaminen lienee yksi syy.

Asun perheen kanssa omakotitalossa. Olen ennen sitä asunut opiskeluaikana soluasunnossa, kerrostalossa, omakotitalon erillisasunnossa asuinyhteisössä ja kytketyn talon asunnossa. Kaikissa niistä viihdyin ja asuminen on ollut kaikissa erilaista.

Olen vahvasti sitä mieltä, että jokaisen tulisi voida itse päättää itselleen mieluisin asumismuoto. Erilaiset tutkimukset kertovat, että reilu valtaosa suomalaisista haluaa asua omakotitalossa.

Kimmo Kurunmäelle ja muille suunnittelijoille voisin vielä osoittaa kysymyksen: jos moni haluaa asua kerrostalossa, onko haja-asutusalueelle rakentamista tarpeen tehdä niin vaikeaksi?

On selvää, että politiikalla on syynsä siihen, että asuminen keskittyy kerrostaloihin eikä kyse ole luonnonlaista.

Joitain kirjoitukseen liittyviä verkkolähteitä:

http://www.tampere.fi/liitteet/6HShwKNGp/Asuntokunnat_ja_perheet_2013..pdf
http://www.stat.fi/tup/kunnat/kuntatiedot/837.html
http://www.pientaloteollisuus.fi/document.php/1/461/Suhdannekatsaus+3Q2016/6774ad8a66a371c3e60ea710e2ed7c88
http://yle.fi/uutiset/3-8386187
http://www.talouselama.fi/uutiset/tutkimus-lahes-kaikki-jotka-eivat-viela-asu-omakotitalossa-haluaisivat-asua-siella-3454620

Kuva: Google Maps

Tampereella on suunnitteilla kaksi muutosta, joiden valmistelussa virkamiehet ovat unohtaneet kokonaan maantieteellisesti yli puolet kaupungista olevan asutettuna. Toinen on alueellinen joukkoliikenteen lippu-uudistus ja toinen palvelurakenteen keskitetty malli. Käsittelen näitä kahdessa blogissa. Ensin palvelurakenteen keskittämismallia.
 

Keskittämismalli - virkamiesslangilla tulevaisuuden palvelumalli - on lähtenyt liikkeelle 2014. Mallissa on otettu käyttöön hyvinvointikeskus- ja lähitorimalli. Sen vaaleanpunainen idea on, että kuntalainen saisi samalla käynnillä monta palvelua keskuksesta ja keskukset olisivat pyörämatkan päässä. Teiskolaisten palvelut valmistelleet Kari Hakari ja Sisko Hiltunen ”tarjoaisivat” Linnainmaalle.

Ovatkohan valmistelevat virkahenkilöt katsoneet karttaa?! Pyörämatka toteutuu varmaan kantakaupungissa, mutta Teisko on spesiaali alue. Etäisyys Kämmenniemeen, missä on alueen parhaat palvelut, on yli  25 km Kaanaasta.

Kuvan lähde Tampereen kaupunki, tekstilaatikot Merja Makkonen

Toinen vahva epäilys on, että kuinka moni lääkärin palveluita tarvitseva aikoo yhdistää sairaana ollessaan samaan käyntiin nuorisokeskukseen menon tai kahvittelun kanssaseniorien kanssa. Näin Hiltunen visioi.

Koko malli on tullut hyvin puskista. Aiemmissa kaupunginhallituksen kokouksissa sitä on käsitelty hyvin yleisellä tasolla, eikä palveluverkon karsimisesta ole ollut lainkaan mainintaa. Vain hienoja periaatteita hyvästä palvelutasosta jne,

Ja nyt yhtäkkiä suunnitelmat terveysaseman lakkauttamisesta ja palvelutason laskemisesta tulee Teiskon asukkaille Aamulehden kautta tietoon!! Teiskolaiset ovat ymmärrettävästi pöyristyneitä asiasta.

Työn valmistelussa suututtaa myös valmistelutapa. Kaupunginhallituksen esityslistassa väitetään, että se on laajasti osallistettu. Se ehkä pitää paikkansa Linnainmaalla ja alaikäisten lasten keskuudessa. Mutta Teiskon osalta osallistaminen on täysin puutteellista unohtaen aikuisväestön ja erityisesti terveyskeskuksen käyttäjät. Myöskään Alue-Alvari ei ilmeisesti ole asiaa käsitellyt, vaikka sen pitäisi juuri olla tällaisissa asioissa keskeinen taho.

Teiskossa – kaupungin slangissa pohjoisella suuralueella (tämäkin muuten tapa häivyttää Teiskon identiteettiä) – asuvien keski-ikä on korkein Tampereen alueista. Mitä vanhempi väestö, sen suurempi terveyspalveluiden käyttötarve.

Palveluiden saavutettavuus ja yhdenvertaisuus ovat lainsäädännön turvaamia. Teiskolaiset ovat oikeutettuja yhdenvertaisesti ja kohtuullisella vaivalla palveluihin. Terveydenhuoltolaki (1326/2010) 10§:sä lukee (tummennukset minun):

”Kunnan ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymän on huolehdittava vastuullaan olevien asukkaiden palvelujen järjestämisestä ja saatavuudesta yhdenvertaisesti koko alueellaan.

Kunnan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän on järjestettävä terveydenhuoltopalvelut alueellaan lähellä asukkaita, paitsi jos palvelujen alueellinen keskittäminen on perusteltua palvelujen laadun turvaamiseksi.”

Kämmenniemen terveysasemalla on lääkärin- ja terveydenhoitajan vastaanotto, hammashuoltoyksikkö, äitiysneuvola ja yhtenä päivänä viikossa laboratoriovastaanotto. Terveysaseman yhteydessä toimii myös apteekki, jonka toiminta todennäköisesti lakkaisi terveysaseman poistuessa.

Terveysaseman toimintaan ollaan Teiskossa pääosin hyvin tyytyväisiä ja toiminta on pienellä henkilökunnalla varmasti tehokasta. Kiinteistökulut ovat varmasti kohtuulliset kiinteistössä, missä turhaa alaa ei ole.

Lisäksi Kämmenniemessä on hyvin arvostettu kirjasto, nuorisokeskus, vanhuspalvelukoti, kauppa ja kahvila-baari.

Suuri kysymys onkin: miksi tätä hyvää palvelukokonaisuutta halutaan hajoittaa?

Vielä kummallisemmaksi asian tekee se, että palvelumallissa: ” tarkasteluissa ovat hyvinvointiin liittyvien palveluiden lisäksi myös alueen tilat, maankäyttö, asuminen ja joukkoliikenne.”

Kämmenniemessä ja Terälahdessa ovat osayleiskaavatyöt käynnistyneet. Rakentamattomia tonttejakin Kämmenniemessä on vielä jäljellä. Kuka oikein johtaa Tampereen suunnittelua, kun prosessit ovat täysin vastakkaisia?

Tampereen pormestari Anna-Kaisa Ikonen on pormestariohjelmassaan luvannut: ”Tamperelaisen tulee saada sellaista palvelua kuin hän eri elämäntilanteissa tarvitsee. Palveluiden järjestämisessä ei saa ilmetä minkään vähemmistön syrjintää. Palvelut toteutetaan kustannustehokkaasti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävästi.”  Nyt punnitaan pitääkö Ikonen lupauksensa.

Palvelumalli sinänsä on kannatettavaa, jos se parantaa palvelun tasoa tai laatua. Mutta Teiskon osalta kehittäminen on tehtävä Kämmenniemeen. Muut ratkaisut ovat täysin kestämättömiä kunnallisen yhdenvertaisuuden näkökulmasta.

Lähteitä:

http://www.tampere.fi/tampereinfo/palvelumalli.html

http://www.tampere.fi/tampereinfo/sanoinjakuvin/tilastot/tiedotteetaihealueittain/vaestojamuuttoliike.html

http://www.tampere.fi/material/attachments/a/6Djmt7sUW/pormestariohjelma.pdf

Biokaasu ja lähiruoka ovat sellainen pari. Tuon tässä esiin miksi lähiruoan edistäjien kannattaa edistää myös biokaasun käyttöä ja toisinpäin. 

Ruoan tuotantoon tarvitaan ravinteita. Kun maaperästä otetaan ravinteita kasvien muodossa, tarvitaan sinne niitä aikaa myöten lisää. Eettisesti kestävä lähiruoka vaatii myös paikallisesti tuotettuja raaka-aineita, kuten lannoitteita. Luomutuotannossa tämä usein toteutuu hyvin, mutta siinäkin karja- ja kasvituotannon maantieteellinen eriytyminen heikentää osalla tiloista ravinteiden kierrätystä.

Karjanlannan tilalle ja lisäksi voidaan sen sijaan käyttää biokaasutuksesta jäävää kiinteää ja nestemäistä massaa. Nestemäisessä on erityisesti typpeä ja kiinteässä fosforia.

Typpeä pystytään valmistamaan ilmasta niin kauan kuin on energiaa sen valmistamiseen. Tai voidaan antaa palkokasvien sitoa sitä.

Fosforia sen sijaan ei voida valmistaa ilmasta eikä sille ole olemassa korvaavaa ravinnetta viljelyyn. Fosforia on jo louhittu tai kerätty esim guanona jo satoja vuosia. Maaperässä fosforia sisältäviä aineksia on eri arvioiden mukaan globaalisti 50-150 vuodeksi, riippuen käytöstä. 'Peak Phosphorus' eli tuotannon käännekohdan arvellaan olevan viimeistään vuoden 2030 paikkeilla, joidenkin arvio on, että huippukohta olisi jo ohitettu. Viimeistään sen jälkeen fosforilannoitteiden hinta kääntynee siis jyrkkään nousuun

Kotimaassa fosforin Suomessakin on pari vuotta käyty tieteellistä keskustelua fosforin kierrätyksen lisäämisen tarpeesta. Yritykset ovat myös kiinnostuneet ravinteiden erottamisesta, eikä pelkästään vientimarkkinoiden näkökulmasta.

Kaivetulle fosforille vaihtoehtoisia fosforin lähteitä ovat kasvibiomassa, yhdyskuntien jätevesiliete ja pienessä mittakaavassa eläinten luut (luulihajauho) sekä ihmisperäiset ulosteet.

Nyt tullaan yhdistävään tekijään. Yhdyskuntaliete on viljelykäyttöön sellaisenaan riskialtista lannoitetta. Lietteestä voidaan kuitenkin erottaa fosforia viljelykäyttöön ilman, että raskasmetalleja. Erottelutekniikka ei kuitenkaan ole kannattavaa kuin suurissa yksiköissä.

Biokaasulaitokset sen sijaan voivat toimia pienen ja keskisuuren mittakaavan alueellisina käsittelylaitoksina. Biokaasulaitokset voisivat ottaa vastaan paikallisia lietteitä ja niiden lisäksi paikallista kasvimassaa. Lietteistä laitokset voisivat veloittaa porttimaksuja, kasvibiomassasta ne maksaisivat.

Tuotteena olisi nestemäistä typpipitoista lannoitetta ja fosforia sisältää kiinteää lannoitetta. Näitä ei kannata kuljettaa pitkiä matkoja ja jalostaminen pidemmälle ei ole kannattavaa pienissä yksiköissä.

Siksi näiden lannoitetuotteiden käyttäjien tulisi olla lähellä. Lähiruokaa tuottavat tilat olisivat luonnollinen kohde lähilannoitteille.

Biokaasulaitosten toinen tuote, biokaasu, on uusiutuva liikennepolttoaine. Sen biokaasulaitokset voivat jalostaa joko yksikössään tai keskitetyssä laitoksessa raakakaasusta liikennebiokaasuksi. Käyttäjinä voivat olla lähialueen autoilijat. Biokaasun käyttö traktoreissa on myös hyvin pian mahdollista, sillä prototyyppejä on rakennettu jo Suomessa ja Itävallassa.

Kannattaa myös muistaa, että liikennekäytössä biokaasusta tuottaja saa parhaan hinnan. Juuri liikenteen fossiilisia polttoaineita korvaavien biopolttoaineiden tarve on suurin. Biokaasun CO2-tase on parhaimmillaan negatiivinen, kun tuotantoon yhdistetään CO2-talteenotto, mikä on teknisesti yksinkertaista.

Näin lähiruokatuotanto saisi: paikallisia lannoitteita, paikallisia markkinoita ei-satokasveille, paikallisia polttoaineita työkoneisiin. Todellinen win-win-win -tilanne siis.

Loppuun täytyy sanoa, että maatalousmaahan on sitoutunut fosforia vuosikymmenten lannoituksen seurauksena paljon, vaihdellen toki maalajista ja sijainnista riippuen. Fosfori ei ole pääosin liukoisessa muodossa, mutta se on sopivilla viljelykasveilla ja erityisesti kasvinvuorotuksella irrotettavista käyttöön. 

Keskustelussa sivuttiin tietty tavallisen ihmisen mahdollisuuksia saada lähiruokaa. Jostain syystä ruokapiirejä ja vastaavia yhteiskauppapaikkoja dissattiin keskusteluissa. Itse uskon ruokapiirien ja Luomulaatikon tapaisten toimijoiden olevan keskeinen avain muutoksessa.

Sen sijaan paneelissa toivottiin niitä lähituotteita arkikauppojen hyllyille. On toki hyvä, että lähiruokaa olisi tarjolla ihan siitä tutusta lähikaupasta tai automarketista. Ja niinhän jossain määrin jo onkin. Mutta väitän lähi- ja myös luomuruoan olevan suomalaisketjuilla edelleen imagotuote, eikä se kanna. Käsittelen tätä tarkemmin seuraavalla kerralla.

Mutta, kuten aiemminkin kirjoitin, todellinen lähiruoan edistämisen pohja tulee tehdä julkisten hankitojen kautta. Kun suuret toimijat sitoutuvat ostamaan lähialueen tuotteita on tuottajilla paljon vankempi pohja suunnata tuotantoaan ja vähitellen kehittää markkinakanavat myös kotitalouksien suuntaan.

Julksista hankinnoista keskustelu tuppasi jäämään samanmielisten hymistelyksi ja toiveeksi. Ihmettelin miksi panelistina ei ollut Tampereen Aterian tai Kuntien hankintayhtiön edustajia. Otin kysymyksessäni kantaa myös sen puolesta, että nähtäisiin tukkuketjujen valta ja etsittäisiin tapoja ohittaa ne luoden tuottajien yhteismarkkinointikanavia.

O-P Parviainen arveli kaupungin luomu- ja reilun kaupan askelten madaltavan tietä myös lähiruoalle ja epäili myös tukkuketjujen valtaa.

Keskustelusta tuli valitettavasti tunne, että lähiruoan edistämiseen kunnallisella tasolla ei ole saatu konkreettisia toimia aikaan. Hankintalain pykälien taakse on helppo mennä. Samoin voidaan aina sanoa, että läheltä ei löydy riittävän kokoisia toimittajia.

Yhtenä selkeänä suurena ongelmana on Tampereen Aterian ja KuHan tarjouskilpailut vaativat paljon papereita toimittajilta. Vain suuret tukut ja toimijat pystyvät osallistumaan kilpailuihin. Myös hinnan osuus pisteytyksessä on liian dominoiva, jolloin brasialainen broileri löytää tiensä tamperelaiskoululaisen lautaselle. Vaikka salmonellariski on melkoinen.

Mitä siis pitäisi tehdä?

Viljelijöiden kannattaa muodostaa tuotteiden myyntikanavaksi yhteenliittymiä, jotta kunnallisella puolella voidaan kilpailla. Lisäksi tuotantoa pitäisi ylipäänsä monipuolistaa pelkästä viljanviljelystä mm. juureksiin, marjoihin ja eläintuotteisiin.

Kunnallisten ja ylikunnallisten päättäjien tulisi ottaa nyt vahva etunoja ja tehdä periaatepäätös, että lähiruoka on kokonaistaloudellisinta ja sitä kannattaa edistää kuntien hankintojen kautta. Silloin yksittäisen aterian hintaakin pitää voida nostaa. Hankintaorganisaatioiden tulee keventää byrokratiaa tarjousmenettelyssä ja vähentää hinnan osuutta pisteytyksessä.

Jos tähän tarvitaan kansallisen lain muutosta, ei kuin viilaamaan arkadian ullat ja pekat. Direktiivit ei sitä, estä sillä onnistuu kyllä muuallakin EU:ssa.

Paljon työtä, mutta tiedän että tätä työtä jo tehdään. Ei muuta kuin puhalletaan liekkiin voimaa, kukin omien voimien mukaan omilla ja yhteisillä päätöksillä.

Yksittäisellä kuluttajalla on paljon mahdollisuuksia omissa valinnoissaan. Voi ostaa luomulähiruokaa Luomulaatikosta tai kauppahallista tai Lempi-lähiruokakaupasta. Tai etsiä joitain hyviä lähiseudun tuotteita Stokkalta, marketeista tai käydä jopa ajelulla läheisellä hunajatilalla.

Lähiruoka on kuitenkin pitkälti eksotiikkaa ja vähemmistönä kymmenien tuhansien artikkeleiden kesken. Lähiruokaa ei nimittäin ole suuren valtakunnallisen tai ylikansallisen leipomon puolalalaisrukiista naapurikunnassa valmistama leipä tai naapurikorttelin Salessa myyty Saarioisten Pälkäneellä valmistama läppäpizza, vielä vähemmän tanskalaisessa jättisikalassa tuotettu joulukinkku.

Nämä tuotteet ovat nimittäin ovat sitä valtavirtaa jota kaupoista ostetaan.

Tampereen seudulla on asukkaita 350 000 kpl ja perheitä nopeasti arvioituna  n.150 00 kpl. Näiden perheiden päivittäisillä päätöksillä hankkia enemmän lähiruokaa voisi teoriassa saada todella suuren volyymin aikaan. Mutta 150 000 päättäjää liikahtaa hyvin hitaasti, kun he varsinkin joutuisivat näkemään vaivaa ja etsiä niitä lähituotteita ja vieläpä maksaa lisähintaa verrattuna tukkujen ostamiin suuriin - usein kansainvälisiin - bulkkituotteisiin.

Sen sijaan julkiset keittiöt kunnissa; sairaalat, koulut, päiväkodit, vanhusten hoitoyksiköt yms. ovat lähes yhtä suuri ruoan ostaja. Tampereen seudulla tehdään tietojeni mukaan Tampereen Aterian ja KuHa Oy:n kautta hankkimista raaka-aineista päivittäin noin 50 00 ateriaa. Näiden yksiköiden hankintapäätökset tehdään muutaman henkilön päätöksillä ja niillä olisi todella merkittävä vaikutus.

Miksi nämä yksiköt tarjoavat edelleen lapsillemme ja vanhuksille brasilialaista broileria ja tanskalaista sikaa, joissa on korkea salmonellariski? Miksi ne ostavat espanjalaista tomaattia, joiden tuotannossa olevilla työntekijöillä on huomiota herättävän paljon todettu epämuodostuneita lapsia?

Mikä estää kuntia hankkimasta raaka-aineet lähialueen tuottajilta ja jalostajilta? Ja miksi se kannattaisi? Mitä muita vaikutuksia kilpailuttamisella on ollut ja todennäköisesti on?

Siitä aion ottaa tulevissa blogikirjoituksissa selvää.

Impulssi tähän kirjoitukseen ja aihepiiriin nousi Kauppahallin järjestämästä lähiruokakeskustelutilaisuudesta, mistä kerron seuraavassa kirjoituksessa.

Sinänsä on hienoa, että Teiskoon on melko tiheä bussiliikenne, jonka lippuhinnat ovat kantakaupungin lippujen kanssa täysin samat, ainakin vielä. Tosin suunnitteilla on ollut vyöhykepohjainen lippu lähivuosina.

Ongelmia on kuitenkin ollut lukuisia uusien aikataulujen tultua käyttöön. Ensinnäkin monet vuorot ovat olleet jatkuvasti täynnä. Kuljen työssä usein bussilla ja klo 14-17 välillä bussi Teiskoon menevät vuorot ovat viimeistä paikkaa myötenä täynnä yleensä viimeistään keskussairaalan kohdalla. Kuulemani mukaan myös aamun 7 ja 8 aikaan kaupunkiin ajavat vuorot ovat olleet hyvin täynnä, ajoittain vielä 28 linjan muutoksen jälkeenkin.

Muitakin ongelmia on. Tiedän ainakin kaanaalaisten olevan tyytymättömiä sinne liikennöivien linjojen vähentymiseen. On myös ollut useampia kuljettajia, jotka eivät tunne reittiään. On saatettu jättää ajamatta koko eerolansuora tai mennä moottoritietä, vaikka pitikin mennä Atalan kautta.

Perustin aiheesta adressin, joka on saanut jo mukavasti allekirjoittajia. Nettipohjaisen lisäksi adressin voi allekirjoittaa tällä hetkellä Kämmenniemen kirjastossa. 

On huolestuttavaa, jos palvelu on niin heikkoa, että ihmiset asettavat bussin toiselle sijalle ja käyttävät henkilöautoa. Teiskon linjojen hyvä toimivuus on suhteessa jopa tärkeämpää kuin vaikka keskustalinjan, sillä hyvin toimivalla 90-linjalla säästetään eniten henkilöautolla ajettuja kilometrejä.

Lokakuun alussa luovutan adressin joukkoliikennelautakunnalle ja odotan, että saan kuulla onko kaupunki valmis reagoimaan ongelmiin. Pienen korjausliikkeen kaupunki jo teki, mutta se ei riitä.