Tämä kirjoitus on jatkoa aikaisempaan.

Kun kaupat oli tehty oli edessä paperiasioiden hoito. Kauppaan kuului minun puolesta ehto, että liike auttaa hoitamaan paperiasiat. Tämä hoitui kätevästi itsenäisen yrittäjän avulla, jota moni alueen liike käytti rekisteröinnin hoitamiseen.

Odotin vain hetken kaupanteon jälkeen ja tyylikkäästi pukeutunut keski-ikäinen mies saapui Audillaan liikkeen eteen.



Lähdin hänen kyydissään toiseen Berliinin autopapereita pyörittävistä virastoista. Matkalla mies haki muitakin toimeksiantoja mukaansa.

Saksassa autoon tehdään aina uudet rekisterikilvet omistajan vaihtuessa. Tämä on ainakin kilpiverstaille mukava asia, mutta tuo rekisteröintiin monta luukkua käytäväksi. Kaikkiaan rekisteröinnissä tapahtui seuraavaa: minut merkittin auton uudeksi omistajaksi, auto poistettiin saksan rekisteristä, minulle kirjoitettiin kansainvälinen liikennevakuutus 15 päiväksi ja autoon teetettiin uudet kilvet.

Paperiammattilainen kiersi viraston virkamiesten ja -naisten luukuilta toisella parin tunnin ajan. Seurasin sivusta kiitollisena tästä avusta, jonka hinta oli vain 20 e. Kaikkiaan rekisteröinnin hinnaksi muodostui 170 e.

Poiketen aiemmista tiedoista (esim. kirja), ei autoa koskaan tarvinnut näyttää virkailijalle oikean valmistenumeron varmistamiseksi. Tämä käytäntö oli Khodrin mukaan vanha käytäntö. Tai sitten näin oli mahdollista tehdä vain paperiammattilaisten kyseessä ollessa. En päässyt selvyyteen.

Kun pääsimme takaisin pääsin omistamani auton kanssa lähtemään. Poissa ollessani isäni oli varmistanut, että luvatut talvirenkaat laitetaan kyytiin ja autoon tuli mukaan siitä puuttunut EA-laukku.

Niinpä pääsimme tien päälle jo kellon ollessa 15. Suuntasimme suoraan moottoriteitä pitkin Rostockia kohti. Ensimmäisen kaasutankkausaseman löytäminen oli yllättävän vaikeaa. Kukaan ei tuntunut tietävän mistä sellainen löytyy. Ja olin ollut siinä uskossa, että kaasuasemia on Saksassa tiheässä!

Vihdoin löysimme jo melko läheltä Rostockia Aralin aseman, missä saimme ystävällisen myyjän avulla tehtyä ensimmäisen maakaasutankkauksen.

Kulutimme vielä matkalla ja Rostockissa hieman aikaa käyden syömässä ja kaupunkia katsomassa. Hyvissä ajoin olimme perillä Uberseehavenin satamassa odottamassa Tallinkin Superfast Ferryä. Jonkin uuden tietokoneohjelman takia odottaminen venyi ja laivassa jouduimme vielä uusimaan hyttikortit.

Unelias ja pitkäveteinen lauttamatka päättyi keskiviikkoaamuna Helsingin satamaan. Epäselvistä ohjeista huolimatta löysimme tullin, mihin tein maahantuodun auton käyttöönottoilmoituksen. Tarrakilvet saksalaisten tilalle saan vasta katsastuksen ja kotimaisen liikennevakuutuksen myötä vähän myöhemmin.

Halusin tankata lisää kaasua tankkiin ja niin etsin Helsingistä lähimmän Gasumin maakaasun tankkausaseman.  Tankkausta varten olin tilannut etukäteen tankkauskortin Gasumilta. Tampereella tankkasin taas Nekalan asemalla, missä törmäsin keskiviikkona toiseen nuoren kaverin juuri Saksasta tuomaan Zafiraan! Oli muuten yksi niistä, joita olin netistä seurannutkin.

Autoveroilmoituksen tein tullille ja nyt odotamme, kunnes päätös tulee arviolta parin kuukauden päästä. Kun tänään olin uudemman kerran tankkaamassa Nekalassa, oli tankilla oikein ruuhkaa. Eräs taksi, joka oli hakenut maakaasu mersun ja Aamulehdessäkin esillä ollut Multipla. Oli oikein tuttavallinen tunnelma.