Tässä kertomusta auton hausta.
Lähdimme poikani Eelin kanssa liikkeelle aamupalan jälkeen autolla. Keuruulta ei tyhmästi päässyt sunnuntaiaamuna julkisilla. Jätimme auton mummolaan, mistä Eelin vaari tuli mukaan. Mummi vei meidät Tampereen linja-autoasemalle, mistä lähdimme suoralla Express Bussilla Helsinki-Vantaan lentokentälle.
Lensimme Air-Berlinin koneella suoralla lennolla Berliiniin. Eeli oli vuoroin innoissaan ja jännittynyt ensimmäisestä lentokokemuksestaan.
Saavuimme perille Berliiniin varsin hyvässä säässä noin 17 aikaan. Perehdyimme hetken julkiseen liikenteeseen. Suunnitelma ei oikein toiminut, kun rautiovaunulinja 50 ei operoinut sunnuntaisin. Siksi pääsimme hotellille vasta kolmen liikennevälineen ja kävelyn jälkeen jälkeen 19.
Respassa ollut nuorehko nainen ei yllättäen osannut lainkaan englantia. Iltapalan kysymisessä meni näin ollen vähän aikaa.
Valitsin tämän hotellin, koska se oli hyvin lähellä (samalla kadulla) useata autoliikettä, joissa ainakin kahdessa oli kaasu-Zafiroita myynnissä. Kävin vielä iltakävelyllä tarkistamassa moneltako liikkeet aukeavat.
Hotelli oli hinta-laatu -suhteeltaan kohtalainen. Huone oli siisti ja tilava ja hinta meille kolmelle aamiaisineen oli 55 euroa.
Aamupalan jälkeen suuntasimme ensisijaiseen kohteeseemme, Auto-Center Pankowiin. Siellä oli kolme lähes samanlaista taksina palvellutta Zafiraa. Lisäksemme aamuvirkkuna oli saksalaispariskunta, joka ehti napata niistä halvimman ennen kuin pystyimme tutustumaan siihen lainkaan. Sillä oli tosin ajettu vähän kahta toista enemmän.
Koeajoimme molemmat toiset Zafirat liikkeen apulaisen ollessa mukana. Kommunikointi sujui saksan ja englannin sekamelskalla: me puhuimme huonosti ensimmäistä, hän jälkimmäistä.
Ajossa ei tullut esiin monia vikoja. Toisen auton kytkin tuntui ravistavan lähtiessä liikkeelle ja toisessa taas käynnistyminen oli heikkoa.
Kerroimme myyjälle käyvämme katsastamassa myös kadun toisella puolella olevan Zafiran. Sitä ei kuitenkaan ollut myynnissä. En tiedä oliko heidän ilmoituksensa netissä vain kummitus, koska se oli tullut sinne vasta sunnuntai-aamuna, eikä autoa enää näkynyt.
Palasimme ensimmäiseen liikkeeseen ja tutkimme autojen pohjaa, moottoria ja huoltohistoriaa (molemmista oli merkkiliikkeen paperit tallessa) perusteellisemmin. Meillä oli mukana kevythaalari sekä taskulamppu pohjan tutkintaa varten.
Uudemman auton pyörien sekä jarrupalojen epätasainen kuluminen pisti silmään. Muita maalipintavikoja suurempaa emme löytäneet. Kolaroinnin jälkiä etsimme tarkkaan, koputellen sekä maalipintaa tutkien. Päätin, että lähtöhinnaltaan halvemmassa autossa (ajettu 164 tkm vrt uudempi 176 tkm) ei ollut mahdollisen kytkinrempan lisäksi muita haittoja toiseen verrattuna. Siispä kauppaa tekemään. Mutta muutama sana ensin myyjästä taustatiedoksi.
Liikkeen omisti insinööri Khodr, arvaten lähi-idästä syntyisin oleva noin 40 v. maahanmuuttaja. Hänen lisäkseen liikkeessä hääri yksi nuorempi apulainen, kolme keski-ikäistä 'serkkua' sekä harmaantunut vanha herra, joka katsoi tarkasti muiden touhujen päälle keskellä pihaa olevasta tuolistaan.
Islaminusko oli avoimesti esillä. Eräs miehistä piteli rukousnauhaa, tietokoneen taustakuvana oli kaaban musta kivi. Minulla ei kuitenkaan ollut ongelmaa heidän uskontonsa takia. Se oli mukavaa lavastetta tilanteelle.
Keskustelimme auton hinnasta. Sain melko helposti tingattua hintaa 450 euroa edullisemmaksi, minkä lisäksi heikot talvirenkaat kaupan päälle. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin vielä yrittänyt tingata lisää. Halusin kuitenkin hoitaa paperiasiat vielä samana päivänä, koska kello oli vasta noin 12.
Niinpä solmimme kaupat. Yritin vielä saada häntä lupaamaan edes 3 vrk:n takuun, mutta Khodr ei siihen suostunut. Olisin myös halunnut kirjoittaa Auton haku Saksasta -kirjan mukaisen kaksikielisen kauppakirjan, mutta hän ei siihen lämmennyt. Luotin auton kuntoon sekä myyjään niin paljon, että uskalsin maksaa siitä 6850 e heidän peruskauppakirjaansakin vastaan.
Tässä vielä kuva autosta ja minusta apupojan kanssa.
Kommentit